Edellisessä päivityksessäni kerroin, kuinka tohelosti korjasin pienen ruskean tuolin selkänojan. Etenin tuon korjauksen kanssa niin pitkälle, että muotoilin korjauspalan tarkasti oikeanlaiseksi, mutta sitten tuli stoppi. Mitä pitempään sitä koivunpalasta katselin, sitä enemmän asia pänni, kunnes lopulta päätin, että ei se näin saa mennä.
Ajattelin, että jos minä jätän siihen palasen väärää puulajia, asia ei jätä minua ikinä rauhaan. Kämmi ärsyttäisi minua joka kerta, kun näkisin tämän tuolin.
Minähän korjaan sen.
Ja näin tapahtui. Tänään ensi töikseni asensin käsijyrsimeen sopivan terän ja sitten jyrsin kauniisti muotoillun koivunpalasen vähän kerrallaan pois. Korjauspalan reunat ovat kulmikkaat, joten niitä en saanut pyörivällä terällä pois - loput poistin japaninsahalla ja pienellä taltalla. Sen jälkeen etsin puuvarastostani männynkappaleen, jossa syyt ovat mahdollisimman samannäköiset kuin selkänojan alkuperäisessä puussa, leikkasin siitä korjauspalan ja liimasin sen paikalleen. Otsikkokuvassa liimaus on puristuksessa. Koska selkänoja on Biedermaier-tyylin mukaisesti kaareva, oli sitä tuettava parilla ylimääräisellä puristimella murtumien ehkäisemiseksi.
Nyt selkänojassa on oikeannäköinen korjauspala, ja kun liimaus on täysin kovettunut, työstän palasen oikeaan muotoon ja näin saan tästäkin korjauksesta sellaisen, että voin itse hyväksyä sen.
Hienoa!
VastaaPoista