Täällä taas

Syysloma on takana ja koulu jatkuu. En voi sanoa, että olisin palannut "koulun penkille", koska ei siellä päivän aikana paljoa jouda istumaan. Eilinen meni vielä vähän totutellessa, mutta tänään oli jo täysi rähinä päällä.

Ennen lomaa aloitetut pikkuprojektit - kukkateline ja pinkki jakkara - etenevät hyvin ja kukkateline on jo valmistunutkin. Jakkarassakaan ei enää kauaa mene. Aikaisemman jakkaraprojektin - jakkaraplagiaatin - valmistuttua toin sen kotiin ja vein kouluun vanhan, rikkinäisin metallijaloin olevan jakkaranrotjakkeen. Tuosta ei tule entisöintiprojekia, eikä oikeastaan kunnostusprojektiakaan. Käytän tuosta jakkarasta vain istuinosan, johon valmistan puusta uudet jalat ja istuimen aion verhoilla, mahdollisesti nahalla. Siitä projektista ei ole vielä kuviakaan, mutta palaan asiaan, jahka pääsen alkua pitemmälle.

Minulla on ollut tässä syksyn aikana ikäänkuin täyteprojektina tuolin valmistus. Meillä kun on kotona ruokapöydän ympärillä viisi tuolia - jos olisi yksi lisää, niin olisi täysi sarja. Aloitin tuolin valmistuksen syyskuun puolivälissä ja nyt minulla on kaikki osat olemassa. Valmiita ne eivät vielä ole, sillä - kuten otsikkokuvasta näkyy - olen valmistanut useimmat osat niin, että niissä on työstövaraa. Kokenut tuolintekijä tietysti tekee osat heti lopulliseen mittaansa, mutta tämä on minun ensimmäinen tuolinvalmistusprojektini.

Tähänkin projektiin palaan vielä - viimeistään sitten, kun tuoli on valmis ja saan otettua kuvan, jossa omatekemä on alkuperäiskappaleen vieressä. Yllä olevassa kuvassa muuten linssiluteena oikeassa reunassa, höyläpenkin päällä, yrittää kurkistella piianpeilini. Sekin uhkaa lähiaikoina valmistua, ja kuten luvattu, myyn sen ja ostaja päättää värin. Myös siitä lähiaikoina lisää.

Syyslomalla kävin, kuten suunnitelmana oli, Lapissa patikoimassa. Jos haluat lukea tarkemmin, mitä näin ja koin, löydät kertomuksen retkeilyblogistani.

Tästä tämä opiskelu taas jatkuu. Edellä mainittujen lisäksi työn alle on tulossa muutama muukin projekti, joista saatte lukea tarkemmin sitten, kun pääsen niihin kunnolla käsiksi.