perjantai 1. kesäkuuta 2018

Artesaani


Se on nyt sitten tässä. Kaksivuotinen opiskelu on takana ja taskussa on artesaanin paperit, eli olen suorittanut Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon Ympäristön suunnittelun ja rakentamisen osaamisalalla, huonekalurestauroinnissa.

Aloitin opiskelun elokuun viidentenätoista päivänä vuonna kaksituhattakuusitoista, ja jo alusta alkaen tavoitteenani oli oppia sellaiset taidot ja tiedot, että voin valmistumiseeni mennessä perustaa oman yrityksen ja työllistää sitten itseni huonekalupuusepän töillä.

Yritys on jo olemassa ja huonekaluverstas toiminnassa. Näiltä osin olen aikataulussa ja asettamani tavoitteet olen saavuttanut. Eikä siinä kaikki. Olen saanut opiskella ja työskennellä kahden lukuvuoden ajan hienossa, perinteikkäässä Pikisaaren miljöössä, jota parempaa paikkaa käsityöläisammatin oppimiseen ei Oulussa ole, eikä aivan lähellä muuallakaan. Eikä siinäkään vielä kaikki. Olen saanut tutustua moniin hienoihin ihmisiin, joiden kanssa olen opiskellut ja oppinut uudessa ammatissa tarvittavia taitoja. Olen saanut uusia ystäviä, jotka jo pelkällä olemassaolollaan tekevät minunkin elämästäni paremman.

Joka ikinen mittari, jolla voisin näitä kahta vuotta mitata, näyttää positiivisia lukemia. Paitsi ehkä pankkitili, mutta sehän on vain rahaa. Ja sinne syntynyt kuoppa on mahdollista täyttää tekemällä niitä töitä, joita olen nyt oppinut tekemään.

Retkiblogissani olen todennut, että "kävelemään lähteminen on parasta, mitä olen koskaan itselleni tehnyt" (lue linkin kautta avautuva teksti, jos kaipaat perusteluja). Tässä opiskelublogissani totean nyt, että opiskelemaan lähtö on toiseksi paras asia, mitä olen koskaan itselleni tehnyt. Siinä tilanteessa, jossa tein päätöksen lähteä opiskelemaan, ja valitsin tarjolla olleista kolmesta vaihtoehdosta nimenomaan tämän huonekalurestauroinnin, se päätös oli juuri oikea. Saan olla universumille kiitollinen siitä, että se järjesteli elämäni tapahtumat niin, että sain tämän tilaisuuden.

Ja kiitos sinulle, rakas lukijani, kun olet ollut matkassa mukana!



Olisi luontevaa lopettaa tämän blogin pitäminen tähän. Onhan tämä ollut alusta saakka nimenomaan opiskelublogi, ja opiskelu on nyt päättynyt. Mutta enpä taidakaan tätä lopettaa. Uskon, että minulla on jatkossakin ihmiskunnalle sellaista kerrottavaa, joka ei millekään muulle käytössäni olevalle kanavalle sovi. Siispä matka jatkuu. Pysythän kuulolla!