maanantai 2. heinäkuuta 2018

Miten sillä nyt menee?


Valmistumisesta on kuukausi, joten nyt on sopiva hetki katsoa, miten oikeat työt ovat lähteneet käyntiin ja mitä tuoreelle artesaanille muuten kuuluu.

Minä aloitin ne oikeat työt lomailemalla. Olin jo kuukausia aiemmin päättänyt, että kun saan kaksivuotiset opintoni päätökseen, palkitsen itseni viikon pituisella lomalla ja matkustan - tietysti - Lappiin ja - tietysti - Ailigastunturille vaeltamaan. Jos et ole vielä osunut vaelluskertomusta retkiblogistani lukemaan, niin voit avata sen tästä. Tai jos mieluummin katsot vaelluksesta tekemäni elokuvan, löytyy se täältä.

Loman jälkeen oli sitten aika aloittaa ihan oikeasti ne oikeat työt. Huonekaluverstaani, jonka perustamista olen kertonut täällä, oli valmis ja siellä jo muutama projekti kovasti odotti tekijää.

Ruokapöytä


Tässä on hyvä esimerkki mittatilaustyöstä, jollaisia teen. Asiakkaani halusi massiivipuisen ruokapöydän, joka olisi mitoiltaan juuri heidän kotiinsa sopiva. Tässä tapauksessa pöydästä tehtiin 90 senttiä leveä, 180 senttiä pitkä ja 75 senttiä korkea. Pöydän jalat asiakas halusi poikkileikkaukseltaan 8 cm x 8 cm kokoisina. Pintakäsittelyksi tähän valittiin OsmoColor-puuvaha ja saman valmistajan TopOil. Tällaisen pintakäsittelyn suurin etu on sen huollettavuus: kun pinta käytössä kuluu, ehkä vaurioituukin, on se korjattavissa vain vaurioituneilta osin. Maalattu tai lakattu pintahan jouduttaisiin hiomaan kokonaan ennen uutta pintakäsittelyä. Tässä olisi ehkä pelkkä puuvahakin riittänyt, mutta OsmoColor suosittelee TopOilin käyttöä pinnoilla, joilla käsitellään ruokaa. Se tekee pinnasta hyvin kosteutta ja likaa hylkivän ja siten helpommin puhtaanapidettävän.

Tamminen kirjoituspöytä



Tämä pöytä ajautui omistukseeni ja on nyt myynnissä. Pöydässä oli joitakin pintavaurioita, jotka olen korjannut ja nyt pöytä on myytävänä huonekaluverstaani Huuto.net -tilillä. Lisäkuvia ja tarkempia tietoja tuotteesta on Huuto.netissä.

Radiopöytä




Toinen oma projektini, joka sekin on myynnissä Huuto.netissä, on 1950-luvun radiopöytä. Tässä on kyse Askon valmistamasta, Olavi Liedon vuonna 1955 suunnittelemasta radiopöydästä n:o 3210. Pahasti pintavaurioitunut pöytä on nyt kunnostettu mm. lakkapinnan perusteellisen uusimisen kautta.  Lisäkuvia ja tarkempia tietoja tästäkin tuotteesta on Huuto.netissä.

Keinutuolien jalakset



Pari jalasvaivaista keinutuolia on saanut helpotusta vaivoihinsa verstaaltani. Ensin minulle tuotiin katkennut jalas ja tilattiin uusi samanlainen. Sen valmistin ja toimitin asiakkaalle, joka huolehti uuden jalaksen paikalleen. Toinen potilas saapui verstaalle kokonaisena ja sen kuvan näet tuossa ylempänä. Siinä uusi jalas on liimattu paikalleen ja liimaukset ovat kuivumassa puristimin tuettuina. Tässäkin tuolissa oli jalas katki ja hoitomuotona oli jälleen uuden ruumiinosan valmistaminen.

Puhelinpöytä


Tämän pikkupöydän kunnostin omaan käyttööni. Se sai uuden kodin verstaan ovensuusta, jossa pöytä tarjoaa nyt alustan projektejani esittelevälle portfoliolle sekä mattokaupan ja verstaan käyntikorteille. Tuo oranssi neliö on lasinalusta, joka on pöydällä sitä varten, että kun menen kauniina kesäpäivänä ulos kahville, voin laskea kahvikupin tuohon alustan päälle siksi aikaa, kun avaan oven.

Eikä siinä kaikki

Tapahtuuhan siellä verstaalla paljon muutakin. Tätä tekstiä kirjoittaessani verstaalla on entisöitävänä yksi yli sata vuotta vanha kehto, hiottavana kolme ovea ja yhdet karmit, entisöitävänä yksi vanha tuoli sekä pintaremontissa kymmenen pöytää. Lisäksi omina projekteina on työn alla kolme kaappia. Näiden päälle suunnitelmissa on muutaman oman tuotteen prototyyppien valmistaminen.

Ja on tässä ollut myös sellaisia projekteja, joissa olen valmistanut osia jonkun muun projektiin. Näistä en voi tässä vaiheessa omissa julkaisuissani kuvia näyttää, mutta kunhan projektit valmistuvat, ja jos saan projektien omistajilta luvan, laitan kuvia ainakin Instagramiin.

Niin ja onhan huonekaluverstaallani myös Facebook-sivu.

Ja sitten on se mattokauppa.

Tuulikaappimatot


Toimin tällaisten mattojen jälleenmyyjänä Pohjois-Suomen alueella. Nämä ovat Ari-tuulikaappimattoja, joita on saatavana useissa väreissä ja paksuuksissa. Matot toimitetaan aina mittoihin tehtyinä ja näissä myös kaarevat reunat ovat mahdollisia. Matto sopii erinomaisesti mm. liiketilojen ja talo- sekä kiinteistöyhtiöiden tuulikaappeihin.

Lue lisää täältä.

Käytävämatot



Tällaisiakin myyn. Nämä matot sopivat kaikkialle, mihin tullaan ulkoa, kengät mahdollisesti märkinä, kuraisina tai lumisina. Matot keräävät kengänpohjista kosteuden ja lian, ja erityisesti yhdessä Ari-tuulikaappimaton kanssa on mahdollista toteuttaa kokonaisuus, joka poistaa kulkijoiden kengistä lähes kaiken lian. Näin lattiat pysyvät muualla puhtaina.

Yllä olevassa kuvassa on harmaa Polyplush-matto. Tätä mattoa on saatavana useissa väreissä ja leveyksissä, ja nämäkin matot toimitetaan mittoihin tehtyinä. Jos vakioleveyksistä ei löydy sopivaa, voidaan nämä kaventaa tai leventää juuri toivottuun mittaan. Tämän maton lisäksi saatavilla on muitakin malleja, joissa on eri leveyksiä ja värejä.

Käytävämatoista lisää täällä.

Mattokaupalla on silläkin Facebook-sivu.

Kuvia kuvia kuvia

Jos päivittäinen työskentelyni kiinnostaa, voit seurata siitä julkaisemiani kuvia Instagram-tilieni kautta täällä (verstas) ja täällä (mattokauppa). Nuo samat syötteet tulevat myös yritykseni nettisivujen "Työkuvia" -välilehdille eli tänne (verstas) ja tänne (mattokauppa).

Entäs vapaa-aika sitten?

Niin, onko yrittäjällä sellaista? On. On pakko olla. Tiedän, että monelle yrittäjälle työ on koko elämä - monille ehkä pakosta - mutta itse aion pitää huolen siitä, että elämässäni on muutakin. Minulla on kokemusta siitä, kun työn kuormitus kasvaa niin suureksi, että ihminen hajoaa sen alla. Enää en aio antaa sen tapahtua itselleni, vaan pidän huolen siitä, että minulla riittää aikaa olla myös kotona. Enkä laiminlyö harrastuksianikaan. Niistä tärkeimmät ovat käveleminen, muu retkeily ja kalastus.

Jos haluat seurata vapaa-ajan puuhiani, käy se helpoiten sosiaalisen median kautta - syötteet Instagramissa ja Twitterissä ovat nähtävissä ilman kirjautumista ja jos olet jommankumman palvelun käyttäjä, voit tietysti ryhtyä seuraamaan minua. Olen myös Facebookissa, ja kaveripyyntöjä saa lähettää. Tosin lähtökohtaisesti en ota FB-kavereikseni kuin sellaisia, jotka oikeasti tunnen jostain yhteydestä. Jos lähetät minulle kaveripyynnön, etkä saa vastausta kohtuullisessa ajassa, voi syynä olla, että en muista sinua. Onhan se vähän noloa, jos en muista jotakuta, joka minun pitäisi muistaa, mutta tällaista on tapahtunut. Ja tapahtuu varmasti vielä uudelleenkin. Ei tuo pääkoppa enää tästä terävämmäksi muutu.

Retkikertomuksiani pääset sitten lukemaan tietysti retkiblogistani, jonka Retkivideot-välilehdeltä löydät kaikki videoni.

Ailigastunturi.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Artesaani


Se on nyt sitten tässä. Kaksivuotinen opiskelu on takana ja taskussa on artesaanin paperit, eli olen suorittanut Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon Ympäristön suunnittelun ja rakentamisen osaamisalalla, huonekalurestauroinnissa.

Aloitin opiskelun elokuun viidentenätoista päivänä vuonna kaksituhattakuusitoista, ja jo alusta alkaen tavoitteenani oli oppia sellaiset taidot ja tiedot, että voin valmistumiseeni mennessä perustaa oman yrityksen ja työllistää sitten itseni huonekalupuusepän töillä.

Yritys on jo olemassa ja huonekaluverstas toiminnassa. Näiltä osin olen aikataulussa ja asettamani tavoitteet olen saavuttanut. Eikä siinä kaikki. Olen saanut opiskella ja työskennellä kahden lukuvuoden ajan hienossa, perinteikkäässä Pikisaaren miljöössä, jota parempaa paikkaa käsityöläisammatin oppimiseen ei Oulussa ole, eikä aivan lähellä muuallakaan. Eikä siinäkään vielä kaikki. Olen saanut tutustua moniin hienoihin ihmisiin, joiden kanssa olen opiskellut ja oppinut uudessa ammatissa tarvittavia taitoja. Olen saanut uusia ystäviä, jotka jo pelkällä olemassaolollaan tekevät minunkin elämästäni paremman.

Joka ikinen mittari, jolla voisin näitä kahta vuotta mitata, näyttää positiivisia lukemia. Paitsi ehkä pankkitili, mutta sehän on vain rahaa. Ja sinne syntynyt kuoppa on mahdollista täyttää tekemällä niitä töitä, joita olen nyt oppinut tekemään.

Retkiblogissani olen todennut, että "kävelemään lähteminen on parasta, mitä olen koskaan itselleni tehnyt" (lue linkin kautta avautuva teksti, jos kaipaat perusteluja). Tässä opiskelublogissani totean nyt, että opiskelemaan lähtö on toiseksi paras asia, mitä olen koskaan itselleni tehnyt. Siinä tilanteessa, jossa tein päätöksen lähteä opiskelemaan, ja valitsin tarjolla olleista kolmesta vaihtoehdosta nimenomaan tämän huonekalurestauroinnin, se päätös oli juuri oikea. Saan olla universumille kiitollinen siitä, että se järjesteli elämäni tapahtumat niin, että sain tämän tilaisuuden.

Ja kiitos sinulle, rakas lukijani, kun olet ollut matkassa mukana!



Olisi luontevaa lopettaa tämän blogin pitäminen tähän. Onhan tämä ollut alusta saakka nimenomaan opiskelublogi, ja opiskelu on nyt päättynyt. Mutta enpä taidakaan tätä lopettaa. Uskon, että minulla on jatkossakin ihmiskunnalle sellaista kerrottavaa, joka ei millekään muulle käytössäni olevalle kanavalle sovi. Siispä matka jatkuu. Pysythän kuulolla!


lauantai 12. toukokuuta 2018

Hiukan huonekaluja


Rakkaat ystävät. On tullut aika esitellä teille uusi huonekaluverstaani, jota olen tässä kevään aikana varustellut. Verstaan nimi on


ja se sijaitsee Oulun Hiukkavaarassa, osoitteessa Hiukanpiha 13. Karttalinkki tässä. Kyseessä on Pohjan prikaatin vanha kasarmialue ja tämä Hiukanpiha 13 on jokseenkin keskellä aluetta oleva harjakattoinen kasarmirakennus, jonka täällä varusmiespalveluksensa suorittaneet muistavat aliupseerikoulun rakennuksena.


Hiukan huonekaluja on toukokuun ajan avoinna sopimuksen mukaan, koska osa ajastani kuluu vielä opintoihin liittyvien asioiden parissa. Säännöllinen aukiolo alkaa kesäkuun toisella viikolla.

Verstaan palveluihin kuuluu mm:

  • Huonekalujen valmistus mittatilaustyönä;
  • Huonekalujen korjaukset ja muutokset;
  • Huonekalujen entisöinti.

Verstaalla on omat kotisivut osoitteessa hiukanhuonekaluja.com ja sähköpostiosoite on posti (at) hiukanhuonekaluja.com.

Tavoitat minut myös puhelimitse, verstaan puhelinnumero on 044 245 1554. Otathan soittaessasi huomioon, että työn luonteen vuoksi en välttämättä pysty joka hetki vastaamaan puhelimeen. Tällöin puhelu ohjautuu vastaajaan, johon voit jättää soittopyynnön tai muun viestin. Soitan mielelläni takaisin - kerrothan viestissäsi, mihin aikaan on paras tavoitella.

Verstaallani on myös Facebook-sivut ja Instagram-tili.

Yritykseni juridinen nimi on edelleen Tmi Tapani K. - Hiukan huonekaluja on toiminimelle rekisteröity aputoiminimi. Y-tunnus on 1262941-2.

Yritykselleni on tulossa myös muita toimintoja, jotka jäävät päätoiminimen alle. Niistä tiedotan sitten, kun asioihin liittyvät järjestelyt ovat riittävän pitkällä.

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Kuusiseitsemäsosa-artesaani


Edellisessä päivityksessäni kerroin verstaan varustelusta. Nyt kerron, mitä koulussa on viime aikoina tapahtunut.

Normaalia perustekemistä eli huonekaluprojekteja minulla on tällä hetkellä kesken muutama. Osa niistä koulussa, osa omalla verstaalla. Niistä ei nyt sen enempää, sillä viime päivien tärkein asia on ollut arviointitilaisuus. Näissä arviointitilaisuuksissa käydään läpi tutkinnon eri osiin, joita tässä meidän tutkinnossa on seitsemän kappaletta, liittyvät näyttöprojektit ja sitten arvioijat antavat niistä arvosanan. Nämä arvosanat ovat asteikolla 1 / 2 / 3, missä kolmonen on paras.

Minulla oli arviointitilaisuudessa esillä kolme projektia, joilla annan näytöt kuuteen tutkinnonosaan. Näistä projekteista ensimmäisen - Bellman-tuolin entisöinnin - aloitin jo keväällä 2017. Projektin aloitus viivästyi niin, että sain sen valmiiksi vasta syksyn 2017 aikana. Tämän projektin jatkona valmistin samaisesta Bellman-tuolista rekonstruktion; se projekti valmistui vuoden 2017 lopussa. Kolmantena näyttöprojektinani oli astiahyllyn valmistus ja sen sain valmiiksi alkuvuodesta 2018. Arviointimenettelyyn tuli tämän vuoden alussa muutoksia, joiden läpivienti viivästytti näitä meidän arviointeja tänne saakka. Mutta onhan tässä vielä suunnilleen kuukausi aikaa. Nou hätä.

Näyttöprojektini. Vasemmalla Bellman-rekonstruktio,
sen vieressä alkuperäinen Bellman ja oikealla valmis astiahylly.

Artesaanin tutkintoon sisältyy siis seitsemän tutkinnonosaa - neljä pakollista ja kolme valinnaista. Pakolliset tutkinnonosat ovat:

  • "Asiakaslähtöinen valmistaminen"
  • "Kulttuurilähtöinen valmistaminen"
  • "Toteuttamisen suunnittelu"
  • "Palvelun toteuttaminen". 

Valinnaiset olen luetellut jo aiemmin, joten riittänee tässä todeta vain ne, jotka minun tutkintooni sisältyvät:

  • "Kulttuurin soveltaminen käsityöhön"
  • "Tilaustyön valmistaminen"
  • "Tuotteen valmistaminen käsityönä"

Jätän lukijoille harjoitukseksi miettiä, mitkä projektit olivat näyttöinä mihinkin tutkinnon osaan. Sen verran helpotan, että kukin näistä kolmesta projektista oli näyttönä kahteen tutkinnonosaan ja tutkinnonosan "Palvelun toteuttaminen" näytön annan projektissa, joka ei sisälly tähän kolmikkoon. Tämäkin projekti on jo valmis, mutta sen arviointi on vasta toukokuussa.

Se kuuden tutkinnonosan  arviointitilaisuus oli minulla torstaina 26.4.2018 heti aamusta. Ja hyvä että oli aamulla, niin ei tarvinnut koko päivää jännittää.

Minä sain kaikista kuudesta arvioidusta tutkinnonosasta arvosanan 3.

Minä olen hyvä.

No okei.

Olihan tuo vähän leuhkasti sanottu. Mutta kai sitä saa vähän leuhka olla tällaisesta tuloksesta. En minä olen koskaan ollut missään opiskelussa näin hyvä. En peruskoulussa, en lukiossa, enkä varsinkaan yliopistossa. Minä sain nuo kolmoset, vaikka valitsemani näyttöprojektit - varsinkin nuo Bellmanit - olivat hyvin työläitä ja vaativia. Minä kun halusin tehdä sellaiset projektit, joista voisin myös oppia. Ja kyllä minä opinkin. Paljon. Ja sitä palkitsevampaa oli saada nuo täydet kolmoset.

En minä ole ainoa, joka sai hyviä arvosanoja. Monet opiskelukavereistani saivat kolmosia hekin. Me ollaan kaikki hyviä.

Otsikkokuvassa 33 millimetriä paksu paperipinkka, jossa on tulostettuna näyttöprojektieni dokumentaatio arviointitilaisuutta varten kolmena sarjana - yksi kummallekin arvioijalle ja yksi minulle. 

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Opintojen loppusuoraa ja yrittäjyyden lähtösuoraa


Kylläpä aika rientää. Huomasin juuri, että edellinen päivitykseni tähän blogiin on yli puolentoista kuukauden takaa. Hiljaisuus ei ole johtunut siitä, että ei olisi ollut kerrottavaa, vaan lähinnä siitä, että tässä on tapahtunut niin paljon, että blogi on jäänyt alemmalle prioriteetille.

Edellisessä päivityksessäni maaliskuun 2. päivältä kerroin toimitilan löytyneen. Siinä oli samalla hiihtolomaviikkokin alkamassa - viikko, jolle olin suunnitellut erinäisiä retkeilyaktiviteetteja - mutta loma paloi sen kummemmin miettimättä. Nyt ei lomailla, vaan ruvetaan varustelemaan verstasta. Retkelle ehtii myöhemminkin.


En vielä kerro, missä verstaani sijaitsee, sillä sen tiedon julkistamista varten tarvittavat toimenpiteet ovat vielä vähän kesken. Yritykseni nimi on ehkä vähän tylsästikin Tmi Tapani K. - tuon nimen valitsin, koska halusin toiminimen, joka on selvästi minun. Toiminimelleni on tulossa näiden huonekaluhommien lisäksi muitakin tukijalkoja, jotka säilyvät jatkossa Tmi Tapani K. -nimen alla ja huonekaluihin liittyvät toiminnot ovat sitten oman nimensä alla. Nimen, josta tulee myös verstaani nimi, ja josta käy ilmi, että kyse on nimenomaan huonekaluista.

Jos kaikki menee hyvin, pystyn lopettamaan tämän salailun lähiviikkojen aikana. Kärsivällisyyttä, pyydän!

Verstaasta tulee siis huonekaluverstas, jossa valmistan huonekaluja mittatilaustyönä sekä entisöin, korjaan, kunnostan ja stailaan vanhoja huonekaluja. Näihin toimintoihin tarvitsen puutyötilan ja pintakäsittelytilan, joista viimeksimainitun pitää olla mahdollisimman pölytön. Sen vuoksi verstaaseen on rakennettava väliseiniä. Niiden  materiaaleiksi tilaan väliseinätolppia, 3 mm kovalevyä, kuusivaneria ja muutamaa eri kokoista höylättyä mäntylautaa. Tilaan tavaraa sen verran, että se riittää myös jokuseen muuhunkin hommaan.


Lattialla on ikävä työskennellä, eikä se tee selälle hyvää. Siksi ihan ensimmäinen rakennushomma on työpöydän pystyttäminen. Käytän tähän toisesta paikasta purkamani pöydän teräsjalkoja, joiden päälle rakennan laudasta ja vanerista tason. Ideana on, että tähän tasoon voin tarvittaessa vaikka naulata tai ruuvata kappaleita kiinni, ja kun taso on tällaisessa käytössä riittävästi kulunut, se on helppo ja halpa uudistaa. Pintamateriaalina tuo kuusivaneri on oivallista tällaisiin kohteisiin, joiden ei tarvitse näyttää erityisen viimeistellyiltä. Tikkujahan siitä toki voi saada sormiinsa, mutta puutöissä on muutenkin järkevää pitää työhanskoja käsissä.


Heti alusta saakka kiinnitän erityistä huomiota verstaan siisteyteen. Purua tai pölyä tuottavat laitteet ovat käytettäessä aina kiinni imurissa ja työpäivän päätteeksi siivoan verstaan. Tällaisessa käytössä kannattaa imuriksi valita malli, jossa on pistorasia ja jonka saa toimimaan niin, että imuri käynnistyy ja sammuu automaattisesti työvälineen käynnistyksen ja sammutuksen yhteydessä.


Rakennan väliseinien kehikot lattialla. Sen jälkeen nostan ne pystyyn, kiristän paikalleen, ja sahaan levyt mittojen mukaan valmiiksi odottamaan rakennusapulaisten saapumista.


Rakennusapulaiseni ovat niin päteviä, että levyt asentuvat paikalleen yhden aamupäivän aikana. Ne kiinnitetään ruuvaamalla, samoin kuin kaikki seinäkehikoidenkin osat, koska vuokrasopimuksen mukaan näiden on oltava purettavissa, jos tästä joskus lähden.

Kipsilevyhän se olisi ollut tavanomaisempi seinälevymateriaali, mutta koska näiden seinien ei tarvise varsinaisesti kestää mitään - riittää, että ne ovat siinä - valitsin levyksi halvimman ja kevyimmän vaihtoehdon.


Askartelen puutavarasta myös pienen työpöydän maalaustilan puolelle. Tällaisia ei ole koskaan liikaa. Tämänkin pöydän pinta on kuusivaneria. Pöydän takana, väliseinän ja ulkoseinän yhtymäkohdassa, näkyvä tumma materiaali on solumuovia, jolla tiivistän raot väliseinien ympäriltä. Aivan pullotiivis tämän ei tarvise olla, mutta kumminkin sellainen, että maalinkatkut jäävät maalaamon puolelle ja poistuvat sinne toteutettavan ilmanvaihdon kautta ulkoilmaan.


Maalaamoon tarvitaan vielä ovi - sen toteutan kaksiosaisena niin, että saan tarvittaessa isotkin esineet maalaamoon ja sieltä pois. Oven vieressä on pieni ikkuna, joka avaa näköyhteyden verstaan oven ja maalaustilan välille, ja kuvan oikeassa reunassa näkyvä pyörylä on korvausilmapuhallin, jonka kautta maalaamoon syötetään tuuletuksen vaatima korvausilma suodattimen kautta. Näin pyrin minimoimaan maalaustilaan pääsevän pölyn määrän.


Osa maalaustilan seinästä on MDF-levyä, jolla on peitetty seinässä oleva iso aukko. Maalaan tämän levyn alaosan valkoiseksi saadakseni siihen hyvän taustan huonekalujen valokuvaamista varten.


Rakentelen myös työvälineitä. Tässä on MDF-levystä laadittu jyrsinpöytä - jyrsijä majailee pöydän alapuolisessa osassa ja sen terä tulee tuossa keskellä näkyvästä aukosta. Sama aukko palvelee myös purunpoistotarkoituksessa - säädettävän ohjaimen takana on liitäntä pölynimurin letkulle.


Ohjaimen tämä pää kiinnittyy pöytään ruuvilla ja pöydässä on valmiina useita kiinnityskohtia. Toinen pää kiinnitetään yksinkertaisesti puristimella. Näin ohjaimen voi asentaa kulloisenkin jyrsintätehtävän vaatimalla tavalla.


Kaikelle paikka ja kaikki paikalleen. Tässä kolme sahaa - käsipyörösaha, minimoottorisaha ja pistosaha - joille kullekin olen tehnyt telineet, joiden päällä sahat saavat odotella uusia työtehtäviä terät kiinnitettyinä, mutta ilman vaaraa terän osumisesta mihinkään.


Mikä ihmeen minimoottorisaha? Viralliselta nimeltään laite on Bosch AdvancedCut 50 ja sen terä on todellakin kuin moottorisahan terä - siinä on pieni teräketju. Terän paksuus on vain kaksi millimetriä ja niitä on kahta pituutta - lyhyen sahauspituus on 50 mm ja pitkän 65 mm. Yllä olevassa kuvassa testaan minimoottorisahalle valmistamaani sahausjigiä, joka pienin muutoksin soveltuu myös käsipyörösahan tai pistosahan kanssa käytettäväksi. Tällä jigillä esimerkiksi jiirien sahaaminen sujuu helposti.


Verstaan valmistelun lisäksi olen työstänyt myös useita huonekaluprojekteja. Tässä kuvassa on tuttu kaappi - tämänhän olen esitellyt blogissani aiemminkin. Kai tunnistit kirpparilöydön?


Tässä vähän isompi kaappi. Tämäkin projekti on edennyt hitaasti, mutta eteenpäin mennään koko ajan. Asiakastyöt tehdään aina ilman turhaa vatulointia, mutta nämä omat projektit saavat edetä sitä vauhtia kuin niitä kulloinkin ehdin tekemään. Aikanaan tämäkin valmistuu ja tulee myyntiin.


Tässä sitten sellainen nopea asiakastyö: keinutuolin käsinojien liimaukset olivat löystyneet ja ne olivat korjattavissa ilman, että tuolia olisi tarvinnut sen kummemmin purkaa. Liimaa väliin, puristus yön yli, ja seuraavana päivänä tuoli on valmis palautettavaksi asiakkaalle. Myös nämä pienet projektit ovat tärkeitä: tästä tuolista tuli aivan uuden ihmisen ruokailupaikka. Kun tuoli ei nitise eikä natise, siinä kelpaa äidin keinua pikkuisen kanssa.

Muutamia muitakin projekteja minulla on työn alla, mutta niistä lisää myöhemmin. Viimeistään sitten, kun ne tulevat valmiiksi - monet niistä ovat eri tavoin haltuuni tulleiden huonekalujen entisöintiä tai kunnostamista ja kun ne ovat valmiita, aion ne myydä.


Vielä tuosta kirpparilöydöstä. Siitä tulee tämän värinen. Ja maaliksi olen valinnut munatemperan. Ei ole toista yhtä palkitsevaa pintakäsittelyä kuin itse valmistetulla maalilla maalaaminen.

Vaikka nämä verstas- ja kouluhommat nyt työllistävätkin aika lailla, en silti ole laiminlyönyt itsestäni huolehtimista. Minulla on kokemusta siitäkin, kun työ ja sen rasitukset vievät ihmisen mennessään - työuupumus vei minut jokunen vuosi sitten aika syvälle. Mutta sieltä olen noussut ja yksi tärkeimmistä keinoistani siihen on ollut retkeily ja ulkoilmassa puuhailu eri muodoissaan.


Uusin hankintani tällä saralla on kikkari. Kikbaik, kickbike, potkupyörä. Jos kiinnostaa, niin luepa retkeilyblogistani tarkemmin! Tämä on paitsi huviliikuntaväline, myös työmatkakulkuneuvo. Koulumatkani on kaksi kilometriä, mutta verstaalle matkaa tulee kuusi kilometriä. Sen voisi kävelläkin, mutta aikaa se veisi turhan paljon. Pyöräily ei tarjoa jaloilleni sellaista liikettä ja venytystä, jota ne tarvitsevat pysyäkseen kivuttomina (plantaarifaskioosi), mutta kikkarilla potkuttelussa sellaista syntyy. Kikkarilla tuon kuuden kilometrin matkan taittaa puolessa tunnissa, mikä on vielä siedettävä aika. Potkuttelu tuottaa myös muihin kehon osiin hyödyllistä kuormitusta. Ja kaiken tämän lisäksi se on vielä kivaakin!

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Toimitila löytyi


Tammikuussa kerroin etsiväni toimitilaa huonekaluverstaalleni. En etsi enää - sopiva paikka on löytynyt, vuokrasopimus allekirjoitettu ja tilan varustelukin jo alkanut. Vielä en kerro, missä tämä paikka on, koska hommat ovat kovasti kesken.

Aloitin varustelun luonnollisesti tärkeimmistä eli poppikoneesta, kahvinkeittimestä ja pullasta. Poppikone on ollut varastossani käyttämättömänä parikymmentä vuotta - joskus 90-luvulla muistelen tuon hankkineeni. Nyt vielä jostain laatikollinen Finnhits-kasetteja, niin jopa alkaa töissä viihtyä.

Tällä verstaalla työskentely on aluksi osa-aikaista, sillä kouluhan jatkuu vielä toukokuun loppuun saakka. Kesäkuussa alkaa sitten tositoimet.

lauantai 24. helmikuuta 2018

Viimeinen näyttöprojekti etsinnässä


Tämä käsi-ja taideteollisuusalan perustutkinto, jota opiskelen, koostuu seitsemästä tutkinnon osasta. Niistä jokainen suoritetaan näyttöjen kautta, eli opiskelija - viralliselta nimitykseltään tutkinnon suorittaja - tekee näyttöprojekteja, jotka arvioidaan.

Minulla on nyt näyttöprojektit tehtyinä kuudesta tutkinnon osasta eli yksi on vielä tekemättä. Siinä on kyse tutkinnon osasta nimeltä Palvelun toteuttaminen. Se pitää sisällään tällaiset ammattitaitovaatimukset:

Tutkinnon suorittaja osaa

  • suunnitella omaa työtään
  • tehdä työsuunnitelmia
  • esitellä suunnitelman asiakkaalle sekä tehdä tarjouksen
  • toteuttaa palvelun
  • toteuttaa työn arvioiden sen muotoa, mittasuhteita ja toteutustapaa sekä viimeistellä työn 
  • huoltaa työvälineitä
  • keskustella toteutuksesta käyttäen ammattiterminologiaa
  • ratkaista työtehtävien ongelmatilanteita
  • toimia yhteistyössä eri osapuolten kanssa
  • noudattaa työturvallisuusmääräyksiä.

Ja koska ala, jota opiskelen, on nimeltään huonekalurestaurointi, pitää tämän projektin olla jokin entisöintityö. 

Sellaista nyt siis etsin.

Jos sinulla on jokin vanha huonekalu, joka pitäisi entisöidä, ota yhteyttä!

Mieluiten tekisin jonkin suhteellisen pienikokoisen työn, koska koululla käytettävissä olevat tilat ovat hyvin rajalliset. Esimerkiksi tuoli, pöytä, pieni kaappi tms. ovat mahdollisia. 

torstai 8. helmikuuta 2018

Viimeisiä kierroksia


Vaikeata tämä otsikointi. Tiedän, mitä haluan otsikolla sanoa, mutta mikä olisi paras kielikuva siihen? Kun olisi kiva olla nokkela. Jotain loppusuorasta? No ei vielä. Takakaarre? Ei olla kyllä ihan sielläkään vielä. Eikä ehkä ihan viimeisellä kierroksellakaan, mutta ei niitä monta enää ole jäljellä.

Kohtahan tämä leppoisa opiskelijaelämä loppuu ja alkaa yrittäjän ankea arki.

Ei.

Kohtahan tämä leppoisa opiskelijaelämä loppuu ja alkaa yrittäjän odotettu arki.

Nyt se meni oikein.

Sehän tässä on ollut alusta saakka ajatuksena, että opiskelen itselleni uuden ammatin ja työllistän itseni omassa yrityksessäni. Sitä vartenhan minä edellisessä päivityksessäni kuulutin toimitilan perään. Sen lisäksi olen itse etsiskellyt mahdollisia paikkoja ja käynyt muutamaa katsomassakin. Asiat ovat edenneet suotuisasti, mutta vielä on liian aikaista kertoa julkisesti mitään. Hieman kärsivällisyyttä siis, pyydän!

Töitäkin on ollut mukavasti. Sekä omia harjoitusprojekteja että ihan oikeita asiakastöitä. Toimitilan etsintä ja muu yritystoiminnan käynnistämiseen liittyvä tekeminen sekä projektien työstäminen ovat pitäneet minut siinä määrin kiireisenä, että tämän blogin päivittämistahti on hidastunut.

Tammikuussa sain pari kivaa projektia valmiiksi: maastolöydön ja sohvapöydän.

Maastolöytö on vanha pirtinpenkki, jonka löysin kerran metsässä kävellessäni - joku oli sen sinne hylännyt ja siellä se odotti lahoamista. Kerkisin hätiin juuri ajoissa ja sain penkin pelastettua. Nyt sillä on vielä vuosikymmeniä hyvää elämää edessä. Kertomuksen maastolöydön pelastamisesta voit lukea Tmi Tapani K. sivuilta.


Sohvapöytä puolestaan on ehkä 1940- tai 1950-luvulta oleva huonekalu, jonka lakkaus oli uusimisen tarpeessa. Kauniin muodon lisäksi tässä pöydässä on kiehtovaa materiaalivalinnat: pöydän runko on koivua, ylemmän pöytätason pinta saarniviilua ja alemman pinta jalavaviilua. Nämä kyseiset viilut ovat hyvin voimakkaasti kuvioituja, joten niiden lakkaaminen niin, että tuloksena olisi tasaisehko pinta, vaatii todella monta lakkauskerrosta ja tietysti kevyen hionnan joka välissä.


Ei tämä elämä pelkkää opiskelua ja työntekoa ole. Välillä pitää ehtiä myös harrastaa. Ei pää pysy koossa muuten. Minulla näitä harrastuksia ovat, kuten tämän blogin ahkerat lukijat toki jo tietävät, retkeily - erityisesti kävely - ja kalastus.

Viimeisimmästä pitkästä kävelyretkestä (40 km Tyrnävältä Tuiraan) voit lukea täältä ja kalastuksesta, joka näin talvella tarkoittaa pilkkimistä, on tekstiä täällä.

Näiden puuhien lisäksi olen löytänyt mukavaa näpertelyä vaappujen valmistuksesta. Niitä syntyy siihen malliin, että aikaansaannoksiani tulee myös myyntiin. Tällä hetkellä menossa on eräiden verkkokaupparatkaisujen testaus, mutta en ole vielä lopullista valintaani tehnyt. Palaan siis kauppalinkin muodossa tähän asiaan myöhemmin - kuitenkin hyvissä ajoin ennen kesäkalastuskauden vauhtiin pääsyä!


torstai 18. tammikuuta 2018

Etsin toimitilaa verstaalleni


Opintojen loppu lähestyy ja samalla lähestyy se päivä, kun Tmi Tapani K. alkaa toimia täysaikaisesti ja minusta tulee päätoiminen yrittäjä. Koulu päättyy osaltani 31.5.2018 ja niihin aikoihin minulla pitäisi olla paikka, missä jatkan näitä huonekaluhommia.

Muutamia paikkoja olen jo käynyt katsomassakin, mutta sitä oikeaa en ole vielä löytänyt. Sen vuoksi esitän tässä lukijoilleni pyynnön, että jos joku tietää mahdollisesti sopivasta vuokratilasta, voisi siitä minulle kertoa. Vuokrasopimuksen syntymiseen johtavan vihjeen antajalle olen ikuisesti kiitollinen ja enköhän minä myös jotain konkreettista keksi löytöpalkkioksi.

Toimitilan tulisi täyttää seuraavat vaatimukset:

  • Sijainti Oulussa mielellään enintään noin 10 kilometrin päässä Tuirasta
  • Koko noin 40 - 60 neliömetriä
  • Pitäisi olla katutasossa tai jos ei ole, olisi oltava luiska tai riittävän iso hissi niin, että isommatkin huonekalut saadaan verstaaseen ja verstaasta ulos
  • Lämmin (normaali huonelämpö)
  • Kuiva
  • Varustettu WC:llä ja kylmä- ja lämminvesihanalla (riittää, jos nämä ovat lähellä esim. käytävän varrella - ei tarvitse välttämättä olla samassa tilassa)
  • Työskentelyyn riittävä yleisvalaistus
  • Koneellinen ilmanvaihto (purunpoistoa varten hankin puruimurit, mutta normaali ilmanvaihto tarvitaan silti)
  • Riittävästi pistorasioita (valovirta riittää, voimavirralle ei ole tarvetta)
  • Ainakin yksi ikkuna (mielellään avattava)
Ja tietysti ihan poissulkevana vaatimuksena on, että tilan ympäristössä ei saa olla toimintoja, jotka häiriintyvät puuntyöstökoneiden aiheuttamasta ajoittaisesta melusta. Siten toimitila ei voi sijaita esimerkiksi asuin- tai liikehuoneiston alapuolella kerrostalossa.

Kirjoitin edellä, että "tulisi" täyttää vaatimukset. Ainakin osasta vaatimuksia voin joustaa, jos puute on riittävästi kompensoitu vuokran suuruudessa. 

Toimitilan suhteen kysymys on kuitenkin lopulta kompromissista, joten kannattaa vinkata, vaikka ihan kaikki vaatimukset eivät täyttyisikään. Vaikka en välttämättä tarvitse tilaa ennen kuin koulun loppumisen aikoihin, voin kyllä vuokrata sen aiemminkin, jos oikein hyvä paikka löytyy.

Kaikki apu otetaan kiitoksella vastaan!

maanantai 15. tammikuuta 2018

Jos sitä ei ole dokumentoitu, sitä ei ole olemassa


Tärkeä osa projekteja - oli kyse sitten entisöinnistä, kunnostuksesta tai uuden valmistuksesta - on työvaiheiden ja lopputuloksen valokuvaus. Ja jotta kuvista tulisi keskenään vertailukelpoisia, on kuvausolosuhteet luotava sellaisiksi, että ne on mahdollista toistaa joka kuvaussessiossa samanlaisina. Työvaiheiden kuvaamisessa tähän ei useinkaan ole tarkoituksenmukaista pyrkiä, koska työn ollessa kesken ei yleensä kannata lähteä kiikuttamaan projektia paikasta toiseen vain kuvan ottamista varten. Mutta lähtökohta ja lopputulos pitäisi ainakin saada kuvattua asianmukaisissa olosuhteissa.

Ihanteellinen ratkaisu tähän olisi erillinen valokuvausstudio, jota ei käytettäisi mihinkään muuhun. Todellisuus asettaa kuitenkin omat rajoituksensa, joiden vuoksi on tyydyttävä parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun. Varsin hyvään lopputulokseen pääsee jo valkoisen lakanan ja päivänvalolampun avulla. Päivänvalolampuksi kutsutaan lamppua, jonka tuottaman valon värilämpötila on 6500 K eli se vastaa keskipäivän aurinkoa. Joissakin lähteissä mainitaan päivänvalon värilämpötilaksi 5500 K - ota näistä sitten selvää. Olennaista projektikuvien kannalta olisi kuitenkin se, että kuvausolosuhteet olisivat joka kerta samat.

Minulla ei vielä ole omaa verstasta, johon voisin valokuvausnurkkauksen rakentaa. Myöskään koulun tiloissa sellaisen varustaminen ei onnistu. Kohtalaisen hyvään tulokseen pääsen onneksi kotona: ripustan valkoisen lakanan sopivaan paikkaan niin, että se ulottuu sekä kuvauskohteen alapuolelle että sen taakse, ja päivänvalolampun asetan jalustan varaan sopivaan paikkaan, sopivalle korkeudelle. Sitten vain kamera jalustan päälle ja mallit poseeraamaan.

Aloitetaanpa vaikka ihan alusta, eli ensimmäisestä entisöintiprojektistani.



Jatketaan talonpoikaistuolilla. Tässä oli kyse viiden tuolin sarjasta, johon valmistin yhden tuolin lisää.



Varsinaisten tuolien väliin mahtui myös jakkara, jonka ostin pikkurahalla kirpputorilta ja kunnostin. Koska tämä jakkara muistuttaa Aalto-jakkaraa, mutta ei ole sellainen, kutsun sitä jakkaraplagiaatiksi.


Useimmat työkohteeni eivät edellytä verhoilua. Poikkeuksena kuitenkin tämä kaunis tuoli, jonka istuinosan verhoilu oli pahasti hajalla ja puuosien lakkapinta kulunut. Verhoilun uusimisen ja lakkapinnan elvytyksen jälkeen tuoli on taas hieno ja sepä muuten on nyt myytävänä.



Jotenkin näissä minun projekteissani on paljon tuoleja. Ei se toisaalta mikään yllätys ole: ne ovat työkohteina mielenkiintoisia ja tuoli on huonekaluna sellainen, että se kuluu käytössä. Paljon enemmän kuin vaikkapa pöytä. Ja tuoleja ihmisillä yleensä on enemmän kuin mitään muuta yksittäistä huonekalua.

Opiskeluun liittyvistä näyttöprojekteistani kaksi on ollut tuoliprojekteja. Ensimmäisenä Bellman-tuolin entisöinti...



... ja sen jälkeen rekonstruktion valmistaminen tästä samasta Bellman-tuolista.



Rekonstruktioprojektin tavoitteena oli siis valmistaa alkuperäisestä Bellman-tuolista mahdollisimman samanlainen kopio. Aivan täydelliseen vastaavuuteen en kuitenkaan pyrkinyt, eli en esimerkiksi toistanut rekonstruktiossa tuolin jalkojen välissä olevan ristikon kuluneisuutta enkä selkänojan alaosassa olevan vaakapuun vinoa asentoa. Muitakin eroavaisuuksia voi tarkkasilmäinen katsoja näistä havaita. Mutta kyllä ne sisaruksiksi tunnistaa.