keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Ensimmäinen aita ylitetty


Kyllä siitä rahi tulee. Kuten edellisessä postauksessani totesin, olisin voinut valita helpommankin tien jalkajakkaran eli rahin puuosien valmistamiseksi, mutta osien liittäminen ruuveilla ei nyt vaan ole koulutuksen tässä vaiheessa sovelias tapa. Halusin kokeilla, miten osaisin valmistaa liitokset käsityönä, ja sain mitä tilasin.

Se ei tosiaankaan ollut mikään helppo homma. Eikä nopea. Minulla meni useampi päivä tämän tekemiseen, mutta olihan se opettavainen työ. On selvää, että jos valmistaisin tällaisia ansaintamielessä, ei valitsemani työmenetelmä olisi millään muotoa järkevä. Valmista rahia ei voi hinnoitella niin, että tällaisesta käsityöstä pääsisi kelvollisille tuntipalkoille.

Oli kuitenkin hienoa työskennellä tavalla, joka ainakin osittain muistuttaa tapaa, jolla tällaisia on ennen vanhaan tehty. Vaikka ehdin tämän työn aikana monta kertaa jo tuskastua homman hitauteen ja vaivalloisuuteen, olen tyytyväinen, kun kuitenkin pidin pääni ja etenin valitsemallani tiellä. "Läpi kiven, perse edellä puuhun", kuten Leevi and the Leavingsin laulussa Vasara ja nauloja.

Otsikkokuvan mukainen tilanne toistui työn aikana neljä kertaa ja jokainen kerta oli yhtä juhlallinen: Se on suorassa kulmassa! Ja kun liimausvaiheessa saatoin todeta, että osat istuvat täsmälleen oikein ja ristimitat osuvat heittämällä kohdalleen, oli toisen juhlan vuoro. Kolmannet kuperkeikat heitin siinä vaiheessa, kun irrotin liimauspuristimet ja totesin jakkaran vakaaksi - minun ei tarvinnut käyttää aikaa tällaisiin töihin usein sisältyvään vakautusvaiheeseen, jossa huonekalun jalat säädetään tarkasti samanmittaisiksi. Ne onnistuivat kerralla.


Tekemistä on toki vielä paljon - varsinkin, kun teen tässä monia periaatteessa tarpeettomiakin asioita. Niistä yksi on rahin puuosien pintakäsittely. Lopullisessa tuotteessahan nuo puuosat eivät näy lainkaan, ellei rahia käännä ylösalaisin. Mutta otan tämänkin harjoituksen kannalta. Hion särmät lievästi pyöristetyiksi ja sen jälkeen kittaan pahimmat kolot. Maalauksen teen ruiskulla. Minulla ei ole juuri lainkaan kokemusta puuesineiden ruiskumaalauksesta, ja koska tässä on kyse uuden tuotteen valmistamisesta, en riko entisöinnin eettisiä periaatteita valitessani tällaisen nykyaikaisen pintakäsittelyn.


Tässä rahintekele on kitattuna ja hiottuna valmiina siirrettäväksi maalaamoon. Aitajuoksu jatkuu maalausvaiheen ajan hiukan matalampien aitojen yli, mutta kunhan pääsen verhoilun rakentamiseen, on edessä taas isompia haasteita. Tuleehan tästä ensimmäinen kunnolla pehmustettu verhoiluprojektini.

torstai 16. helmikuuta 2017

Aidan yli korkeimmasta kohdasta


Tarvitsen verhoiluharjoituksen. Ja tarkemmin sanottuna vielä ns. kovaverhoilutyön, vaikka se ei ihan kivikova olekaan. Kovaverhoilu - myös kovaperustusverhoiluksi kutsuttu - on sellainen, jossa pehmusteiden alla on ristikkäisistä satulavöistä muodostuva, vain hiukan joustava tukirakenne. Tästä pehmeämpi versio on nimeltään joustinverhoilu, ja siinä rakenteeseen kuuluu nimen mukaisesti jousitus. Sellaisiakin opettelen kunnostamaan, mutta niiden aika tulee myöhemmin.

Minulla ei ole sopivaa yksinkertaista verhoilukohdetta, mutta koulun kirjastosta lainaamastani kirjasta Korjaa ja verhoile omat huonekalusi (kirjoittanut Anita Gunnars) löydän ohjeen jalkajakkaran valmistamiseksi alusta alkaen. Ohjeen mukaan jakkaran puuosat liitettäisiin toisiinsa ruuveilla, mutta eihän sellainen nyt koulutuksen tässä vaiheessa enää käy laatuun. Kunnon liitokset ne olla pitää.

Haluan jakkaran rungosta täsmälleen samankokoisen ja -muotoisen kuin ohjeessa on. Suunnittelen siihen liitokset, joihin sisältyy sekä tappiliitoksia että jiiriin sahattavia osia. Näiden valmistaminen tarkasti oikeaan muotoon ja mittaan onnistuisi minultakin, jos käyttäisin pyörösahaa ja talttaporakonetta. Mutta koska jo osaan nuo menetelmät, haluan kokeilla jotain muuta. Jotain, mitä en välttämättä vielä osaa.

Päädyn tekemään osat käyttämällä vannesahaa ja tavallista, pyöreitä reikiä tekevää porakonetta. Näin toimien joudun hienosäätämään osien muotoa käsityönä, mikä korottaa työn vaikeusastetta huomattavasti. Ja koska perfektionismiin taipuvaisena asetan riman korkealle, saan tästä itselleni oikein kunnon haasteen.

Kuva: Katri Kurkela

Vannesahalla ei taitavakaan tekijä saa absoluuttisen tarkkaa jälkeä, mutta vanha ystäväni nauhahiomakone pelastaa minut tästä tilanteesta. Sahaan jiirit ensin suunnilleen oikein, ja sen jälkeen tasoitan pinnat nauhahiomakoneella täsmälleen oikeaan kulmaan.

Vannesahalla ei myöskään ole mahdollista päästä ahtaisiin koloihin. Niiden osalta turvaudun käsityökaluihin - hyväksi teroitettu taltta ja hienosäätöleka osoittautuvat käyttökelpoisimmiksi työvälineiksi.

Ja koska teen tappiliitokset ilman talttaporakonetta - jolla siis saisin porattua suorakulmaisia reikiä - saan viimeistellä niin tapit kuin kolotkin talttaamalla. Kaikki tämä vie valtavasti aikaa, mutta on myös erittäin opettavaista. On vaikea arvioida, paljonko aikaa käsipelillä tehtävä hienosäätö vie, mutta kun sen tekee itse, omin pikku kätösin, eikä vain kerran, vaan monta kertaa, saa aika hyvän tuntuman asiaan. Se vie aivan tajuttoman kauan.

Mutta kun opettaja aikaansaannostani tarkasteltuaan toteaa, että liitos on valitsemani työmenetelmät huomioiden erittäin tarkasti tehty, olen tyytyväinen. Urakka ei tosin ole vielä edes voiton puolella, sillä näitä samanlaiseen muotoon työstettäviä nurkkaliitoksia on tässä projektissa neljä kappaletta.

Neljästä nurkkaliitoksesta ensimmäisen puolikas liimausta vaille valmiina.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Tasapainotettu ja kevennetty leivontalauta


Leivonta on herkkä prosessi. Paitsi, että taikinan ainekset on mitattava tarkkaan ja sekoitettava oikealla tavalla ja oikeassa järjestyksessä, on työ tehtävä asianmukaisella alustalla. Meidän vanha leivonta-alustamme ei kestä päivänvaloa, eikä oikein mitään muutakaan, joten valmistan uuden. Minulla on tähänastisista projekteista ylijäänyttä puusilppua niin paljon, että minun tarvitsee ostaa tätä työtä varten vain pintavanerit.


Aluksi valmistan rimalevyn. Tässä vaiheessa olisi helppo sortua amatöörimäisyyksiin ja suorastaan fuskaamiseen - isot pojat ovat kertoneet, että jotkut heittelevät näihin rimalevyihin mitä puuta sattuu eivätkä välttämättä edes liimaa rimoja toisiinsa.

Minähän teen tietysti laadukasta työtä. Jokainen rima - jotka ovat mäntyä - on tässä huolellisesti valittu ja erityistä huomiota olen kiinnittänyt levyn sisälle jäävien kevennysaukkojen mitoitukseen. Eihän leivonta-alusta saa liian raskas olla. Jos leipurin voimat kuluvat alustan liikutteluun, ei niitä enää riitä taikinan vaivaamiseen ja lopputuloksena voi olla koostumukseltaan epätasainen kakku. Kevennysaukot sijoitetaan tasaisesti eri puolille levyä, jotta tasapaino säilyy, eikä levy pääse kallistumaan ja taikina valumaan reunan yli lattialle.

Tarkka katsoja huomaa, että yhdessä rimassa on rivi pieniä reikiä, että toiseksi reunimmaiset rimat ovat muita leveämpiä ja osittain tervaspuuta. Näiden käytölle on omat syynsä, mutta lukija joutuu nyt tyytymään siihen, että pidän nämä syyt ammattisalaisuuksina.


Rimalevyn liimausten kuivuttua höylään sen tasaiseksi, 11 millimetriä paksuksi levyksi. Sen jälkeen on vaneroinnin vuoro. Kummallekin puolelle tulee 4-millinen koivuvaneri, joten levyn kokonaispaksuudeksi tulee 19 millimetriä. Vanerien liimauksen kuivumisen ajaksi kokonaisuus puristetaan hydraulisella prässillä. Tätä konetta ohjataan tietokoneella. Siihen syötetään puristettavan kappaleen mitat ja puristusaika. Myös lämmitys on mahdollista.


Puristuksen aikana liima tursuaa reunoista ulos, kuten pitääkin. Kun säädetty puristusaika on täynnä, kone vapauttaa kappaleen automaattisesti ja voin jatkaa sen työstämistä.


Tältä se näyttää liimauksen jälkeen, ennen reunojen siistimistä. Periaatteessa leivonta-alusta olisi valmis, kun vain sahaisin reunat pyörösahalla suoriksi ja hiukan pyöristäisin särmiä. Haluan kuitenkin tehdä tämän viimeisen päälle. Minulla kun sattuu olemaan ylijäämälaatikossani juuri sopivan levyistä koivurimaa, joten teen leivonta-alustaan siitä reunat. Lopputulos on nähtävissä otsikkokuvassa.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Mittatilaustyön valmistus


Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto huonekalurestauroinnin alalta - jota minä siis mieluummin kutsuisin huonekaluentisöinnin alaksi - sisältää neljä pakollista tutkinnon osaa ja kolme valinnaista osaa. Yksi pakollisista osista on nimeltään "Asiakaslähtöinen valmistaminen" ja valinnaisista löytyy mm. "Tilaustyön valmistaminen" ja "Tuotteen valmistaminen käsityönä".

Näiden tutkinnon osien suorittamisen myötä opimme valmistamaan tuotteita asiakkaan tilauksen mukaisesti ja parhaimmillaan pääsemme tekemään huonekaluja, jollaisia ei kaupasta saa. Tässä projektissa valmistin ergonomiatuotteen: tämä pöytää tai penkkiä muistuttava kaluste asetetaan tavallisen kirjoituspöydän päälle, jolloin siitä muodostuu seisomatyöpiste.

Samalla periaatteella on toki mahdollista tehdä muitakin mittatilaustöitä. Sellainen voisi olla esimerkiksi sarjasta puuttuvan huonekalun valmistus, kuten syyslukukauden 2016 aikana valmistamani talonpoikaistuoli. Siinä lähtökohtana oli tilanne, jossa ruokapöydän ympärillä on viisi samanlaista tuolia. Minä tein yhden lisää, jolloin sarjasta tuli täydellinen.

Tarvitsisitko sinä jotain? Otapa yhteyttä. Mittatilaustöistä tehdään aina ennen työn aloitusta vähintään piirustukset, ja tarvittaessa on mahdollista tehdä myös 3D-kuva. Voit myös ostaa minulta pelkän suunnittelun ja piirustukset, mikäli haluat teettää varsinaisen valmistuksen muualla.