tiistai 25. huhtikuuta 2017

Hiljaisuus! Tutkintotilaisuus käynnissä.


Ammatilliset tutkinnot - erityisesti aikuisten osalta - suoritetaan pitkälti ns. näyttötutkintoina.

"Näyttötutkinto on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa, jossa periaatteena on asiakaslähtöisyys. Näyttötutkinnoissa ammattitaito osoitetaan työelämässä riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt työkokemuksen, opintojen tai muun toiminnan kautta. Näyttötutkinnoissa osoitat tutkinnon perusteissa edellytetyn ammattitaidon aidoissa työelämän tuotanto- ja palvelutehtävissä." 

(http://www.osao.fi/hakijalle/ammatilliset-perustutkinnot/artesaani-huonekalurestaurointi.html)

Osaamisen arvioinnilla annetaan tietoa tutkinnon suorittajan osaamisesta ja varmistetaan tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimusten mukainen osaaminen. Tutkinnon suorittajan osaamista arvioidaan monipuolisesti vertaamalla sitä tutkinnon perusteissa määrättyyn osaamiseen. Arvioijat, jotka on perehdytetty arviointitehtävään, arvioivat tutkintotilaisuuksissa tutkinnon suorittajan osaamista hänelle laaditun henkilökohtaistamista koskevan asiakirjan mukaisesti. 

(http://www.nayttotutkinnot.fi/arviointi.html)

Siinä lähtökohdat. Meillä huonekalujen entisöinnin (jota koulu haluaa kutsua nimellä "huonekalurestaurointi") opiskelijoilla tutkinto on nimeltään käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto, ja se sisältää seitsemän tutkinnon osaa - neljä pakollista ja kolme valinnaista.

Pakolliset tutkinnon osat ovat

  • "Asiakaslähtöinen valmistaminen"
  • "Kulttuurilähtöinen valmistaminen"
  • "Toteuttamisen suunnittelu"
  • "Palvelun toteuttaminen". 

Valinnaiset tutkinnon osat valitaan näistä:

  • "Asiakaspalvelun ja myyntityön toteuttaminen"
  • "Kulttuurin soveltaminen käsityöhön"
  • "Ohjaustoiminnan toteuttaminen"
  • "Palvelun tuotteistaminen"
  • "Sisustustyön tekeminen"
  • "Taidekäsityön tekeminen"
  • "Tilaustyön valmistaminen"
  • "Tuotekehitysprosessiin osallistuminen"
  • "Tuotteen valmistaminen käsityönä"
  • "Yritystoiminnan suunnittelu". 

(http://www.osao.fi/hakijalle/ammatilliset-perustutkinnot/artesaani-huonekalurestaurointi.html)

Itse kunkin tutkinnon osan sisältämät ammattitaitovaatimukset on kuvattu tarkasti Opintopolku -sivustolla. Tässä esimerkkinä tutkinnon osan "Asiakaslähtöinen valmistaminen" ammattitaitovaatimukset:

Opiskelija tai tutkinnon suorittaja osaa

  • suunnitella omaa työtään
  • valmistaa tuotteen tai palvelun
  • arvioida ja kehittää omaa toimintaansa
  • työskennellessään ottaa huomioon asetetut laatutavoitteet
  • valita materiaalit
  • laskea materiaalien kulutuksen
  • tehdä hinta-arvion ja tarjouksen
  • neuvotella asiakkaan kanssa
  • esitellä toteutusvaihtoehtoja
  • esitellä valintojen vaikutusta toteutukseen
  • havainnollistaa tuotetta tai palvelua
  • sopia asiakastapaamisista
  • noudattaa työaikoja ja aikatauluja
  • noudattaa työstä annettuja työturvallisuusohjeita.

Näistä ammattitaitovaatimuksista jokainen on vielä purettu arviointikriteereiksi, jotka määrittelevät kuhunkin arvosanaan (tyydyttävä, hyvä, kiitettävä) vaadittavat asiat:

Asiakaslähtöisen työprosessin suunnittelu

  • Tyydyttävä T1: suunnittelee ohjattuna omaa työtään asiakkaan tarpeet huomioon ottaen
  • Hyvä H2: suunnittelee omaa työtään ja tekee ohjattuna toteuttamiskelpoisen työsuunnitelman asiakkaan tarpeet huomioon ottaen
  • Kiitettävä K3: suunnittelee omaa työtään ja tekee toteuttamiskelpoisen työsuunnitelman asiakkaan tarpeet huomioon ottaen sekä muuttaa suunnitelmaa tarpeen vaatiessa

Tämä on opiskelijan - tai tutkinnon suorittajan, kuten meitä aikuisopiskelijoita tulee kutsua - oikeusturvan kannalta hyvä asia. Tiedämme tarkasti, millaisin kriteerein meitä tutkintotilaisuuksissa arvioidaan ja jos olemme tyytymättömiä saamiimme arviointeihin, on meillä oikeus saada niiden perustelut ja meillä on myös mahdollisuus vaatia oikaisua:

"Tutkinnon suorittajalla on oikeus saada tieto arviointiperusteiden soveltamisesta tutkintosuoritukseensa. Tutkinnon suorittaja voi pyytää kirjallisesti arvioinnin oikaisemista arvioinnista päättäneiltä arvioijilta. Oikaisupyyntö on tehtävä 14 päivän kuluessa siitä, kun tutkinnon suorittajalla on ollut tilaisuus saada arvioinnin tulokset sekä tieto arviointiperusteiden soveltamisesta suoritukseensa.

Näyttötutkinnon järjestäjän tulee selvittää tutkinnon suorittajalle oikaisumenettely ennen tutkintotilaisuutta. Tutkinnon suorittajalla on oikeus saada kopiot omista tutkintoon liittyvistä kirjallisista dokumenteista sekä arviointia suoritettaessa käytetyistä tai asiaa ratkaistaessa käytettävistä muista asiakirjoista (esim. arvioijien arvioinnit ja arviointipäätös).

Tutkinnon suorittaja voi vaatia tutkintotoimikunnalta kirjallisesti oikaisua päätöksestä, jonka arvioijat ovat tehneet koskien arvioinnin oikaisemista. Oikaisua on vaadittava 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Jos tutkintotoimikunta katsoo, että arviointipäätös on ilmeisesti virheellinen, määrätä uuden arvioinnin sekä perustellusta syystä edellyttää näyttötutkinnon järjestäjää asettamaan uudet arvioijat. Uudella arvioinnilla tarkoitetaan sitä, että arvioijat kokoontuvat uudelleen keskustelemaan tutkintosuoritusten arvioinnista, kuulevat tutkinnon suorittajaa ja tekevät uuden arviointipäätöksen. Tutkintotoimikunta päättää arvioinnin oikaisusta." 


"Tutkintotilaisuus" on siinä mielessä jännä ilmaus, että kyse ei ole yhdestä, esimerkiksi muutaman tunnin pituisesta tilaisuudesta niin kuin esimerkiksi peruskoulussa tai lukiossa on kokeet tai yliopistossa tentit. Yksi tutkintotilaisuus voi kestää viikkoja tai jopa kuukausia, jos siinä annetaan näyttö tekemällä jokin monivaiheinen projekti.

Minun ensimmäinen tutkintotilaisuuteni kestää alustavan suunnitelman mukaisesti noin puolitoista kuukautta. Siinä työnä on otsikkokuvassa näkyvän Bellman-tuolin entisöinti. Entisöinnin yhteydessä teen myös suunnitelmat rekonstruktion eli kaksoiskappaleen valmistamisesta. Nämä kaksi projektia - entisöinti ja rekonstruktion valmistus - muodostavat yhdessä näytöt useista tutkinnon osista. 

Kirjoitin tuossa edellä aikataulusta, että kyse on alustavasta suunnitelmasta. Tällaisissa entisöintiprojekteissa ei aikataulua tai muitakaan suunnitelmia kannata tehdä heti alussa sillä tavoin kiveen hakatuiksi, että niillä sitoisi itsensä esimerkiksi johonkin tiettyyn päivämäärään, jolloin työ on valmis. Yllätyksiä kun voi aina tulla. Tämä projekti on jo alkuvaiheessa tarjonnut yhden yllätyksen: tuolin selkänojasta, monien maalikerrosten alta paljastui kapeat koristeurat, jotka ovat olleet täynnä maalia ja siten näkymättömissä todennäköisesti viime vuosisadan alkupuolelta saakka. 

Näiden urien avaaminen ja varsinkin niiden toteuttaminen sitten aikanaan tehtävään rekonstruktioon kohottavat työn vaikeusastetta, joka ei alun alkaenkaan ollut matala. Haasteista pitävä opiskelija sai taas mitä tilasi!


torstai 20. huhtikuuta 2017

Pieni ja hento ote


Hellyysteema jatkuu. Tällä kertaa aiheena on koristeuran kaivertaminen puuhun kourutaltan avulla. Homma näyttää tavattoman helpolta esimerkiksi YouTubesta löytyvillä videoilla, mutta todellisuus on tässäkin asiassa hiukan toinen - varsinkin aloittelijalle. Parista ensimmäisestä harjoituskappaleesta tuli niin kauheita, etten kehtaa laittaa niistä kuvaa tähän. Otsikkokuvassa näkyvä ura - harjoituskappale toki tämäkin - on vielä kaukana täydellisestä, mutta onnistumisen mahdollisuudet leijailevat jo ilmassa. Avainasemassa on pieni ja hento, mutta silti jämäkkä ja määrätietoinen ote taltasta sekä  r a u h a l l i n e n  työskentely. Tämä(kään) ei ole hätäisen hommaa.

Tärkeää on myös, että taltta on terävä. Tylsällä taltalla saa aikaan vain vahinkoa - sekä työstettävälle puunkappaleelle että itselleen. Talttojen ja muiden työvälineiden teroittaminen on kuitenkin ihan oman blogitekstin arvoinen aihe, joten palaan siihen tuonnempana.

Koristeuran tekemisessä lähden liikkeelle työvälineiden hankinnasta. Keskeiset käsityökalut kannattaa hankkia omiksi, koska vain silloin voi olla varma niiden kunnossapysymisestä. Taltan kahvan on oltava hyvin käteensopivaa mallia ja terän hyvälaatuista terästä. Huonolaatuinen terä ei pysy kauaa terävänä, jos sitä edes saa kunnolla teroitettua. Tutkin netistä, millaisia talttoja olisi saatavilla, ja kun löydän sellaiset, jotka voisin ajatella ostavani, kysyn vielä opettajan mielipidettä niistä.

Opettaja näyttää vihreätä valoa, joten tilaan kaksi Pfeilin kourutalttaa Poratuulen verkkokaupasta. Myöhemmin hankin lisää sitä mukaa kuin tarvetta ilmenee. Olisin toki voinut ostaa myös jonkinlaisen sarjan heti kerralla, mutta ei minulla ole tässä vaiheessa riittävää asiantuntemusta voidakseni arvioida, mikä sarja olisi passeli. Ja kuitenkin siinä olisi talttoja, joita tarvitsen vähän, jos ollenkaan.

Tilaamani taltat saapuvat parissa päivässä. Taltat tulevat tehtaalta valmiiksi käyttökuntoon teroitettuina, joten en joudu heti alkajaisiksi niitä teroittamaan. Kovin kauaa en tietenkään voi teroitusta lykätä, sillä on aina parempi teroittaa usein ja vähän kerrallaan kuin yrittää tehdä isompi remppa silloin tällöin. Koulussa meillä on käytettävissämme sähköllä toimiva tahko monine teroitustukineen, joten sillä saisin taltat teroitettua, jos haluaisin. Mutta minä haluan oppia tekemään tuonkin homman käsin. Siinä on taas yksi opeteltava asia.

Tekemistä siis riittää. Minulla on monta projektia tällä hetkellä kesken ja kevät etenee. Joudun väkisinkin priorisoimaan töitäni. Siten esimerkisi rahiprojekti on nyt laitettava vähäksi aikaa jäihin. Tuolien kunnostaminen on saatava valmiiksi toukokuun loppuun mennessä, ja hiljattain aloittamani ensimmäinen näyttöprojekti on sekin priorisoitava korkealle. Sen kanssa tulee hiukan kiire, kun aloitus viivästyi minusta riippumattomista syistä lähes kaksi kuukautta.

Mutta eiköhän tässä keritä. Ja jos ei keritä, niin tehdään kerimättä. Kesään on toki vielä aikaa - sen verran pieni ja hento ote keväälläkin näyttää tällä hetkellä olevan.


torstai 13. huhtikuuta 2017

Tahdon olla sulle hellä


Puutöihin on tarjolla monia toinen toistaan tehokkaampia koneita. Sahaamiseen on pyörösaha ja vannesaha. Höyläämiseen oiko- ja tasohöylä. Porakoneita löytyy sekä pyöreillä että nelikulmaisilla terillä. Hiomiseenkin voi valita kapea- tai leveänauhahiomakoneen. Jyrsimiä on niin ala- kuin ylämallisenakin. Sorvin ääressäkin ollaan joskus, ihan konkreettisesti. Ja näiden lisäksi vielä kaikki sähköllä toimivat käsityökalut, joita en jaksa lähteä edes luettelemaan.

Kaikki nämä ovat tehokkaita apuvälineitä; niiden hampaissa puu muuttaa muotoaan nopeasti. Myös yhteinen miinuspuoli löytyy: sähkötyökalut ovat järkiään äänekkäitä - ilman kuulosuojaimia niitä ei pidä käyttää. Lisäksi niitä käytettäessä joutuu usein luopumaan yhdestä asiasta, joka ainakin minulle on tärkeä: työstettävästä kappaleesta jää herkästi puuttumaan inhimillisyys.

Koneistetut puuosat ovat mittatarkkoja, siistejä, virheettömiä. Ero omatekemän ja tehdastekoisen välillä on usein mahdoton havaita.

En väheksy koneilla tekemistä. Erityisesti silloin, kun on tarkoitus ansaita palkkansa puutöillä, on tehokkuus tarpeen. Mutta aina se ei ole tarpeen, eikä välttämättä edes mahdollista. En usko, että minulla on koskaan mahdollisuutta hankkia omaan verstaaseen sellaista puuntyöstökonearsenaalia, jollaista pääsen koulussa hyödyntämään. Ja jotta pystyisin tekemään töitä käsityökaluilla, on minun syytä opetella myös sitä.

Koneellinen työstäminen menee usein niin, että ensin säädetään kone sopivasti ja sitten surautetaan. Käsityökaluilla tekeminen on hellempää: siinä työkohde muokataan haluttuun muotoon vähän kerrallaan ja koko ajan pysytään hyvin kärryillä siitä, missä mennään. Kun oikein tarkasti työskennellään, ovat muodonmuutokset niin vähäisiä, että niitä ei välttämättä näe. Silloin otetaan avuksi tuntoaisti. Kun puupalaa hyväilee hellästi sormenpäillä, tuntee pienetkin poikkeamat muodossa - myös ne, jotka silmämääräisessä tarkastelussa voisivat jäädä huomaamatta, jos vallitseva valo ne sopivasti häivyttää.

Työkohteena on tällä kertaa se kahden euron kirpparilöytöni. Sehän oli semmoinen kummallisen näköinen kaapinhökötys, josta aion tehdä erinäköisen. En kerro vieläkään, minkänäköisen, mutta paljastan sen verran, että kaapin ovi ainakin siirtyy sisemmäs. Tässä muistin virkistykseksi kuva lähtötilanteesta:


Ovi on laitettu kiinni erikoisesti "pinta-asennuksena". Minä muutan sen pari senttiä sisemmäs, jolloin oven pinta on seinien etureunan tasalla. Tämä muutos edellyttää, että siirrän toista kaapin yläosassa olevista poikittaistukirimoista vähintään oven paksuuden verran sisemmäs.


Sahaan riman poikki molemmista päistä - se kun on kiinnitetty poratappien ja liiman avulla, eikä oikein muulla tavoin irtoa.


Voisin jatkaa tästä yksinkertaisesti niin, että kiinnittäisin riman sopivaan paikkaan esimerkiksi ruuvien avulla. En kuitenkaan tee sitä, koska haistan tässä mahdollisuuden harjoitella käsityökalujen käyttöä. Päätän valmistaa uuden riman.

Sitä varten käyn hakemassa silppuhyllystäni aiemmista projektista yli jääneitä mäntysoiroja, joista sahaan ensin kolme sopivan pituista pätkää, höylään ne käsihöylällä sileiksi ja sitten liimaan ne yhteen. Näin saan rimanpätkän, jota ryhdyn muotoilemaan - edelleen käsihöylällä.

Ensin höylään riman poikkileikkaukseltaan suorakulmion muotoiseksi (tämän työvaiheen lopputuloksen näet otsikkokuvassa). Koska olen käyttänyt siihen ylijäämätavaraa, olivat riman reunimmaiset soirot muodoltaan vähän mitä sattuu. Sitten keksin lisätä työvaiheen vaatimustasoa: muotoilen riman sellaiseksi, että sen alaspäin olevat särmät tulevat viistetyiksi.


Tässä olen piirtänyt riman molempiin päihin viivat niihin kohtiin, mihin asti minun on höylättävä. Rima on kiinni höyläpenkissä ja lyhyt kolmioriman pätkä tukee sitä alhaaltapäin niin, että merkkiviivat ovat vaakasuorassa. Tämä helpottaa höyläämistä, sillä voin pitää työkalua tarkalleen vaakasuorassa. Se on helpompi hahmottaa kuin kalteva asento.


Nyt toinen viiste on valmis. Kun höylän säätää niin, että se leikkaa kerralla vain hyvin ohuen lastun, on työn etenemistä helppo seurata, eikä homma mene pilalle ainakaan siksi, että puuta menisi höylän kitaan liikaa.


Pöydälle ja lattialle kertyy kiitettävän kokoinen keko lastua. En laita tätä hukkaan, vaan otan talteen ja vien kotiin: ohut höylälastu on erinomaista tavaraa laitettavaksi kompostiroskapussin pohjalle.


Kun rima on valmis, sahaan sen päihin sopivat pykälät ja sitten nakerran vastaavan kokoiset kolot kaapin seinien yläosiin. Kolot tulevat kuvassa näkyviin seinien korotusrimoihin - ne tarvitaan, jotta kaapin sisäkorkeus riittäisi ovelle.


Hyödynnän tässä työvaiheessa kahta tarkkaan työskentelyyn sopivaa työkalua: japaninsahaa ja 12-millistä talttaa, jonka olen itse hellästi teroittanut. Niillä poistan puuta vähän kerrallaan, kunnes kolot ovat oikean kokoiset.


Sitten liimaamaan. Tarkan työn hedelmät ovat nyt poimittavissa: rima asettuu täsmälleen oikeaan kohtaan ja liimaus on helppo puristaa yhdellä puristimella.


Riman alapinnan muoto näkyy tästä. Samaten tästä näkyy, että olen asentanut riman syvemmälle kuin mitä kaapin oven paksuus välttämättä edellyttäisi. Näin tänne ylös on mahdollista sijoittaa jokin oven kiinnipitämiseksi tarvittava salpa, jos sellaiseen päädyn. Niin pitkällä en tosin suunnittelussa vielä ole, koska teen tätä vähän niin kuin fiilispohjalta ja improvisoiden.


Pikkutippa liimaa puristuu saumasta ulos. Sen kun vielä hellästi pyyhkäisen pois, niin on tämä työvaihe valmis.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Tuolikuusikko voiton puolella


Ruokapöydän ympärille tulevan tuolikuusikon työstäminen on edennyt jo voiton puolelle. Tätä kirjoittaessani kotona on kolme valmista tuolia, verstaalla yksi, ja enää kaksi on odottamassa vuoroaan.

Projektihan lähti liikkeelle jo syksyllä, kun rupesin muiden töiden ohessa valmistamaan sarjaan yhtä tuolia lisää. Se valmistui joulukuussa. Uuden tuolin laatiminen onnistui periaatteessa hyvin, mutta värikartasta valittu sävy osoittautui tuolin pintaan päästyään liian vaaleaksi. 

En kuitenkaan heti lähtenyt korjaamaan tuolin värisävyä, koska oli parempi kunnostaa ensin toinen tuoli ja maalata se sävyllä, jonka uskoimme nyt olevan se oikea. Näin myös tapahtui, minkä jälkeen saatoin siirtyä sarjatuotantomoodiin ja kunnostaa loput viisi tuolia yhden toisensa jälkeen. Mitään erityistä vauhtia en ole näiden kanssa pitänyt, koska samaan aikaan olen työstänyt useita muitakin projekteja. Tosin nyt alkaa kevät olla niin pitkällä, että on pantava töpinäksi. Kesäkuun alku ja juniorin ylioppilasjuhlat lähestyvät, ja silloin on tuolikuusikon oltava valmis ja oikean värinen, jotta vieraat pääsevät istumaan. 

Projektin aikana olen kokeillut erilaisia pohjatyötekniikoita. Niistä olen kertonut täällä ja täällä. Tämän tuolisarjan pintakäsittely ei ole aivan oikeaoppista, sillä tämäntyyliset tuolit pitäisi maalata siveltimellä. Sitä lajia olen kuitenkin harjoitellut jo silloin, kun edellisen kerran kunnostimme näitä. Tällä kertaa vedän pohjamaalit ruiskulla ja pintamaalin telalla.

Nyt urakka on tosiaan jo yli puolenvälin. Tällä hetkellä kotona ovat sarjan kaikki viisi alkuperäistä tuolia - se omatekemä on parhaillaan verstaalla saamassa nyt sen oikean sävyisen ruskean maalipinnan. Loput kaksi tuolia menevät putkesta läpi tällaisella ohjelmalla:

1. päivä: vanhan maalipinnan poisto kaapimalla ja hiomalla
2. päivä: pohjamaalaus valkoisella pohjamaalilla (tuo pinnan kolot hyvin näkyviin)
3. päivä: kittaus valkoisella lakkakitillä
4. päivä: lakkakitin hionta
5. päivä: pohjamaalaus ruskeaksi sävytetyllä pohjamaalilla
6. päivä: ensimmäinen pintamaalikerros
7. päivä: toinen pintamaalikerros
8.-10. päivä: pintamaalin läpikuivuminen (kestää kuljetusta paremmin)

Eiköhän tässä ehditä.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Monta lautaa tulessa


Ei, en ole - ainakaan vielä - kypsynyt yhteenkään projektiin niin kovasti, että olisin tehnyt niistä polttopuita. Mutta aikamoista moniajoa tämä välillä on. Yhtenä päivänä työstin päivän ensimmäisen puolitoistatuntisen aikana neljää eri projektia, ja olisin voinut hämmentää vielä kahta muutakin, jos pintakäsittelyhuoneeseen olisi mahtunut niitä tekemään.

Senpä takia tässä ei ole ollut oikein mitään kunnollista raportoitavaa täällä blogissa, kun edistyminen kussakin projektissa tapahtuu pieninä askelina. Olisi toki omalla tavallaan helpompaa tehdä ensin yksi työ valmiiksi ja sitten aloittaa toinen - ei olisi keskeneräisiä projekteja joka paikassa - mutta silloin joutuisin väistämättä tilanteisiin, joissa ei olisi muuta tekemistä kuin pyöritellä peukaloita. Tai no, silloin voi tietysti auttaa kavereita heidän projekteissaan, tai ainakin haahuilla ympäri luokkaa häiritsemässä muita. Niinhän sitä pojat koulussa ennenkin tekivät, muistelen.

Otsikkokuvassa on rahiprojektini tämänpäiväisen puuhastelun jälkeen. Edellisen päivityksen jälkeen rahi on saanut pehmusteen - 10 cm paksu vaahtomuovi - ja nyt laitoin siihen domestiikin eli tiiviin puuvillakankaan, jonka päälle tulee vielä ohut vanukerros ennen lopullista verhoilukangasta.

Myös piianpeili on päässyt taas työpöydälle. Minähän yritin syksyllä myydä sitä niin, että ostaja päättäisi värin, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut. Peili on ollut varastossa odottamassa lopullista kokoamista ja pintakäsittelyä. Nyt teen sen valmiiksi asti ja sitten yritän myyntiä uudelleen.

Näiden lisäksi työn alla on puolenkymmentä muuta projektia ja yksi vielä kokonaan aloitusta odottamassa. Eiköhän niistäkin tässä kevään aikana synny jotain raportoitavaa.