torstai 18. tammikuuta 2018

Etsin toimitilaa verstaalleni


Opintojen loppu lähestyy ja samalla lähestyy se päivä, kun Tmi Tapani K. alkaa toimia täysaikaisesti ja minusta tulee päätoiminen yrittäjä. Koulu päättyy osaltani 31.5.2018 ja niihin aikoihin minulla pitäisi olla paikka, missä jatkan näitä huonekaluhommia.

Muutamia paikkoja olen jo käynyt katsomassakin, mutta sitä oikeaa en ole vielä löytänyt. Sen vuoksi esitän tässä lukijoilleni pyynnön, että jos joku tietää mahdollisesti sopivasta vuokratilasta, voisi siitä minulle kertoa. Vuokrasopimuksen syntymiseen johtavan vihjeen antajalle olen ikuisesti kiitollinen ja enköhän minä myös jotain konkreettista keksi löytöpalkkioksi.

Toimitilan tulisi täyttää seuraavat vaatimukset:

  • Sijainti Oulussa mielellään enintään noin 10 kilometrin päässä Tuirasta
  • Koko noin 40 - 60 neliömetriä
  • Pitäisi olla katutasossa tai jos ei ole, olisi oltava luiska tai riittävän iso hissi niin, että isommatkin huonekalut saadaan verstaaseen ja verstaasta ulos
  • Lämmin (normaali huonelämpö)
  • Kuiva
  • Varustettu WC:llä ja kylmä- ja lämminvesihanalla (riittää, jos nämä ovat lähellä esim. käytävän varrella - ei tarvitse välttämättä olla samassa tilassa)
  • Työskentelyyn riittävä yleisvalaistus
  • Koneellinen ilmanvaihto (purunpoistoa varten hankin puruimurit, mutta normaali ilmanvaihto tarvitaan silti)
  • Riittävästi pistorasioita (valovirta riittää, voimavirralle ei ole tarvetta)
  • Ainakin yksi ikkuna (mielellään avattava)
Ja tietysti ihan poissulkevana vaatimuksena on, että tilan ympäristössä ei saa olla toimintoja, jotka häiriintyvät puuntyöstökoneiden aiheuttamasta ajoittaisesta melusta. Siten toimitila ei voi sijaita esimerkiksi asuin- tai liikehuoneiston alapuolella kerrostalossa.

Kirjoitin edellä, että "tulisi" täyttää vaatimukset. Ainakin osasta vaatimuksia voin joustaa, jos puute on riittävästi kompensoitu vuokran suuruudessa. 

Toimitilan suhteen kysymys on kuitenkin lopulta kompromissista, joten kannattaa vinkata, vaikka ihan kaikki vaatimukset eivät täyttyisikään. Vaikka en välttämättä tarvitse tilaa ennen kuin koulun loppumisen aikoihin, voin kyllä vuokrata sen aiemminkin, jos oikein hyvä paikka löytyy.

Kaikki apu otetaan kiitoksella vastaan!

maanantai 15. tammikuuta 2018

Jos sitä ei ole dokumentoitu, sitä ei ole olemassa


Tärkeä osa projekteja - oli kyse sitten entisöinnistä, kunnostuksesta tai uuden valmistuksesta - on työvaiheiden ja lopputuloksen valokuvaus. Ja jotta kuvista tulisi keskenään vertailukelpoisia, on kuvausolosuhteet luotava sellaisiksi, että ne on mahdollista toistaa joka kuvaussessiossa samanlaisina. Työvaiheiden kuvaamisessa tähän ei useinkaan ole tarkoituksenmukaista pyrkiä, koska työn ollessa kesken ei yleensä kannata lähteä kiikuttamaan projektia paikasta toiseen vain kuvan ottamista varten. Mutta lähtökohta ja lopputulos pitäisi ainakin saada kuvattua asianmukaisissa olosuhteissa.

Ihanteellinen ratkaisu tähän olisi erillinen valokuvausstudio, jota ei käytettäisi mihinkään muuhun. Todellisuus asettaa kuitenkin omat rajoituksensa, joiden vuoksi on tyydyttävä parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun. Varsin hyvään lopputulokseen pääsee jo valkoisen lakanan ja päivänvalolampun avulla. Päivänvalolampuksi kutsutaan lamppua, jonka tuottaman valon värilämpötila on 6500 K eli se vastaa keskipäivän aurinkoa. Joissakin lähteissä mainitaan päivänvalon värilämpötilaksi 5500 K - ota näistä sitten selvää. Olennaista projektikuvien kannalta olisi kuitenkin se, että kuvausolosuhteet olisivat joka kerta samat.

Minulla ei vielä ole omaa verstasta, johon voisin valokuvausnurkkauksen rakentaa. Myöskään koulun tiloissa sellaisen varustaminen ei onnistu. Kohtalaisen hyvään tulokseen pääsen onneksi kotona: ripustan valkoisen lakanan sopivaan paikkaan niin, että se ulottuu sekä kuvauskohteen alapuolelle että sen taakse, ja päivänvalolampun asetan jalustan varaan sopivaan paikkaan, sopivalle korkeudelle. Sitten vain kamera jalustan päälle ja mallit poseeraamaan.

Aloitetaanpa vaikka ihan alusta, eli ensimmäisestä entisöintiprojektistani.



Jatketaan talonpoikaistuolilla. Tässä oli kyse viiden tuolin sarjasta, johon valmistin yhden tuolin lisää.



Varsinaisten tuolien väliin mahtui myös jakkara, jonka ostin pikkurahalla kirpputorilta ja kunnostin. Koska tämä jakkara muistuttaa Aalto-jakkaraa, mutta ei ole sellainen, kutsun sitä jakkaraplagiaatiksi.


Useimmat työkohteeni eivät edellytä verhoilua. Poikkeuksena kuitenkin tämä kaunis tuoli, jonka istuinosan verhoilu oli pahasti hajalla ja puuosien lakkapinta kulunut. Verhoilun uusimisen ja lakkapinnan elvytyksen jälkeen tuoli on taas hieno ja sepä muuten on nyt myytävänä.



Jotenkin näissä minun projekteissani on paljon tuoleja. Ei se toisaalta mikään yllätys ole: ne ovat työkohteina mielenkiintoisia ja tuoli on huonekaluna sellainen, että se kuluu käytössä. Paljon enemmän kuin vaikkapa pöytä. Ja tuoleja ihmisillä yleensä on enemmän kuin mitään muuta yksittäistä huonekalua.

Opiskeluun liittyvistä näyttöprojekteistani kaksi on ollut tuoliprojekteja. Ensimmäisenä Bellman-tuolin entisöinti...



... ja sen jälkeen rekonstruktion valmistaminen tästä samasta Bellman-tuolista.



Rekonstruktioprojektin tavoitteena oli siis valmistaa alkuperäisestä Bellman-tuolista mahdollisimman samanlainen kopio. Aivan täydelliseen vastaavuuteen en kuitenkaan pyrkinyt, eli en esimerkiksi toistanut rekonstruktiossa tuolin jalkojen välissä olevan ristikon kuluneisuutta enkä selkänojan alaosassa olevan vaakapuun vinoa asentoa. Muitakin eroavaisuuksia voi tarkkasilmäinen katsoja näistä havaita. Mutta kyllä ne sisaruksiksi tunnistaa.