maanantai 19. syyskuuta 2016

Tuoliprojekti loppusuoralla


Tuoliprojekti on edennyt jo loppusuoran alkuun. Tänään sivelin ensimmäisen pohjamaalikerroksen. Tässä kohtaa on hyvä katsoa, mitä kolmen viikon aikana on ehtinyt tapahtua.

1. Lähtötilanteen dokumentointi

Tässä vaiheessa otan tuolista paljon valokuvia, mittaan kaiken mahdollisen ja kirjoitan havainnot muistiin. Tuolista löytyy koko joukko vaurioita: istuinosa on halki, toinen etujalka poikki, toinen takajalka päästä lahonnut, selkänojan alempi vaakapuu lohjennut, yksi pinna selkänojasta puuttuu ja toinen on poikki. Lisäksi tuolia on joskus korjattu lyömällä kolmen tuuman rautanauloja pahimmin irvistäviin liitoksiin. Erityisesti istuinosassa on runsaasti madonreikiä, joista suurimmalla osalla ei kuitenkaan ole vaikutusta tuolin kestävyyteen tai käytettävyyteen. Istuinosa on yläpinnaltaan hyvin kulunut.

Hauskinta on havaita, että tuoli on ihan kunnolla kierossa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että kaikki jalat ovat eripituiset, minkä lisäksi myös muiden osien - erityisesti selkänojan - symmentria on vähän mitä sattuu.

Tuolin pinta on harmaa - mahdollisesti jotain lattiamaalia - ja sen alta paljastuu tummanvihreä kerros. Aivan alimmaisena on hyvin ohut tummanruskea kerros. Värisävyt otan talteen etsimällä lähinnä vastaavat sävyt RAL- ja PMS-värikartoista sekä päivänvalossa että keinovalossa.

2. Entisöinnin suunnittelu

Päätän ottaa tavoitteeksi tuolin palauttamisen käyttökuntoon. Korjaan rikkoutuneet kohdat, tasaan jalat samanpituisiksi ja maalaan tuolin mahdollisimman tarkasti samalla tummanvihreällä sävyllä, joka siinä on ennen harmaaksi maalaamista ollut.

Pyrin säilyttämään tuolin vanhan näköisenä. En yritä korjata sitä symmetriseksi enkä hävitä istuinosan kuluneisuutta tai eri puolilla tuolia olevia kolhuja. Poistan kuitenkin naulat ja häivytän niiden reiät, koska ne eivät kuulu tuolin alkuperäiseen olomuotoon.

Suunnittelen entisöintiprojektin työjärjestyksen, jota pyrin mahdollisimman tarkasti noudattamaan. Lisäksi kirjoitan suunnitelmaani jokaisen vaurion korjauksessa noudatettavan menetelmän.

3. Tuolin purkaminen

Tuoli on koottu puutappien avulla. Osa tapeista menee läpi asti, ja ne on helppo irrottaa lyömällä ne tuurnan avulla ulos. Tapit, jotka eivät ulotu läpi asti, lähtevät irti vetämällä, kun tappiin ensin kiertää ruuvin ja sitten vasaran sorkkarautapuolella tarttuu ruuviin kiinni ja vääntää. Sitkeimmät tapit vaativat ryhmätyötä: minä väännän vasarasta ja kolme kaveria pitää tuolia paikallaan. Istuinosa irtoaa, kun tappien irrotuksen jälkeen istuinosan ja sarjan väliin lyö puukiiloja. Tosin istuimen takareunassa olevat naulat ovat tiukassa ja solahtavat madonsyömän puun läpi. Tasotappiliitokset avautuvat nitkuttamalla, kun liitoksia vahvistavat tapit on ensin poistettu.

4. Maalin poistaminen

Poistan maalin suurimmaksi osaksi kaapimalla. Viimeistelyn teen hiekkapaperilla. Istuinosaan en käytä tätä menetelmää, sillä se hävittäisi puun pinnasta kulumisen aiheuttaman epätasaisuuden, jonka haluan säilyttää. Tässä poistan maalin hiomalla pintaa hiekkapaperilla urien suuntaisesti, jolloin pintakuviointi säilyy. Samantapaisella tekniikalla poistan maalin tuolin jaloissa olevista kapeista koristeurista.

Maalin poistamisen jälkeen on mahdollista tunnistaa tuolissa käytetty puu. Se osoittautuu olevan kuusta, paitsi takajaloissa ja hartialaudassa, jotka ovat koivua.

5. Vaurioiden korjaaminen

Vaurioiden korjaaminen tapahtuu poistamalla vaurioitunut alue ja valmistamalla korjauspala, jonka muotoilen tarkasti alkuperäisen mukaiseksi. Istuinosaan tulevat korjauspalat on lisäksi vanhennettava: hion niihin samanlaisia epäsäännöllisiä kulumisuria kuin muuallakin istuimessa on. Kaikki korjauspalat valmistan samasta puusta, josta korjattava kappale on.

Selkänojasta puuttuvan pinnan tilalle valmistan uuden. Teen niitä kaksi, koska puuttuvan pinnan viereinen pinna on poikki sillä tavoin, että siitä ei liimaamalla saisi riittävän vahvaa. Sekin menee siis vaihtoon.

6. Kokoaminen

Kun kaikki vauriot on korjattu, pääsen kokoamaan palasista jälleen tuolin. Yksi kohta aiheuttaa päänvaivaa: tuolin jalkojen väliset tukipuut eivät tunnu millään asettuvan kohdalleen. Arvoitus ratkeaa, kun tutkin tuolista alussa ottamiani valokuvia: etu- ja takajalat yhdistävät pitkittäistuet eivät ole toistensa peilikuvia, niin kuin niiden voisi olettaa olevan. Tämän vuoksi pitkittäistukien välissä oleva poikittaistuki kiinnittyy oikealla ja vasemmalla eri korkeudelle. En lähde tätäkään korjaamaan, koska kyse on tämän tuolin ominaisuudesta.

Kokoamisvaiheen lopuksi valmistan uudet puutapit kaikkien purkuvaiheessa poistamieni tilalle. Ne ovat kaikki erilaisia, ja koska tuolista osa on koivua ja osa kuusta, on tapeistakin osan oltava koivua ja osan kuusta. 

Tässä vaiheessa myös tasaan tuolin jalat samanpituisiksi niin, että istuinosa on joka suunnasta katsottuna vaakasuorassa. Selkänoja jää vähän kieroksi, mutta sekin on tämän tuolin ominaisuus, jonka haluan säilyttää.

7. Pintakäsittely

Tässä ollaan siis nyt. Pintakäsittely pitää sisällään pohjamaalauksen, valikoitujen kohtien kittaamisen, välihionnan, toisen pohjamaalikerroksen, toisen välihionnan sekä kaksi kerrosta pintamaalia. Jos tässä ei ihmeesti yllätyksiä tule, on tuoli muutaman päivän päästä valmis.

Neljä eripituista tuolinjalkaa ja epäsymmetrinen tukiristikko.

2 kommenttia: