Tuolikuusikon kunnostusprojekti jatkuu. Edellisessä päivityksessä kerroin yhden tuolin pohjamaalauksesta ja nyt kurkistamme seuraavan tuolin kunnostuksen alkuvaiheisiin.
Tässä projektissa siis lähdettiin liikkeelle tilanteesta, jossa ruokapöydän ympärillä oli viisi valkoista talonpoikaistuolia. Täydestä sarjasta puuttui yksi, mutta ei puutu enää, koska valmistin sarjaan yhden tuolin lisää. Sarjan loput tuolit ovat valkoiset ja kunnoltaan vaihtelevat. Projektin lopputuloksena tulee olemaan kuusi ruskeata tuolia. Vanhat tuolit saavat siis uuden värin.
Helpoimmillaan värin vaihtaminen tapahtuu niin, että otetaan tuoli, maalipurkki ja pensseli, ja ruvetaan maalaamaan. Nyt on kuitenkin tarkoitus tehdä työ, jonka tulokset kestävät hyvinä vuosia. Siksi urakka alkaa jokaisen tuolin kohdalla vanhan maalin poistamisella. Otsikkokuvassa tämä vaihe on kesken.
Maalin voi poistaa monella tavalla. Voisi käyttää maalinpoistoainetta, jolla maalipinta pehmennetään niin, että sen voi pyyhkiä pois. Tätä tapaa en halua käyttää, koska maalinpoistoaineet ovat jos ei nyt ihan myrkkyjä, niin terveydelle haitallisia kuitenkin. Lisäksi niitä käytettäessä maalista tulee pehmeää mönjää, joka saattaa imeytyä puussa oleviin halkeamiin, eikä sitä saa sieltä pois millään.
Voisin käyttää kuumailmapuhallinta, joka sekin pehmentää vanhan maalin niin, että sen voi kaapia pois. Tätäkään tapaa en halua käyttää, koska kuumentaminen vapauttaa maalista haitallisia tai ainakin pahanhajuisia höyryjä. Työ olisi tehtävä hyvin tuuletetussa tilassa ja lisäksi olisi pidettävä vähintään asianmukaisilla suodattimilla varustettua hengityssuojainta tai mieluiten raitisilmalaitetta. Lisäksi kuuumailmapuhaltimen käyttö lasketaan tulityöksi, jota ei tule tehdä kuin asianmukaisesti varustetussa tulityöpaikassa.
Mieluiten poistan maalin mekaanisesti eli raaputtamalla. Työvälineenä on Bahcon maalikaavin, jota käytetään kaksin käsin ja johon siten saa riittävästi voimaa mukaan. Hyväkuntoinen terä ja oikein annosteltu voima tuottavat halutun tuloksen ilman, että alla oleva puu vaurioituisi. Rapsuttelun jälkeen hion pinnan epäkeskohiomakoneella ja lopuksi käsin hiomapaperilla. Maalinpoiston jälkeen tutkin paljastuneen pinnan tarkasti ja löydän tuolista useita vaurioita, jotka on korjattava ennen uutta pintakäsittelyä.
Vauriot ovat onneksi pieniä, joten saan ne korjattua ilman, että joutuisin purkamaan tuolia tämän enempää. Istuinosanhan irrotin jo ennen maalinpoistoa, koska sen jälkeen sarjojen liitokset jalkoihin ja sarjojen kunto muutenkin on helpompi tutkia ja korjata kuin istuinosa kiinnitettynä.
Kun korjausliimaukset ovat kuivuneet, kiinnitän istuinosan takaisin paikalleen. Sitten pääsenkin jo maalausvaiheeseen. Edellisen tuolin kohdalla kokeilemani menetelmä osoittautui niin hyväksi, että teen tämän tuolin kanssa samoin: ensin ruiskutan tuoliin ohuen kerroksen valkoista pohjamaalia. Sen myötä pinnasta on helppo löytää kaikki kolot, jotka on syytä kitata - tai jos kyse on isommasta onkalosta, saatetaan tarvita ennen kittausta myös puutäyte, joka liimataan paikalleen.
Tasainen, mattavalkoinen pohjamaalipinta peittää puun kuvioinnin ja samalla paljastaa pienetkin epätasaisuudet. Kun ne kitataan valkoisella lakkakitillä, ja sen jälkeen pinta hiotaan huolellisesti, saadaan aikaan taatusti tasainen, hyvälaatuinen pinta, jonka käsittely jatkuu siten kuin viime kerralla oli puhe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti