Piirustustunnilla

Kuka vielä muistaa ne ajat, kun koulussa oppiaineita olivat mm. piirustus, laskento ja veisto? Nämä kauniit nimethän on jo aikaa sitten hylätty ja nyt pitää puhua kuvaamataidosta, matematiikasta ja teknisestä työstä. Meillä kyse on teknisestä piirustuksesta ja se sisältyy tutkinnon osaan nimeltä Toteuttamisen suunnittelu.

Mutta sama kai se on, millä nimellä sitä kutsutaan. Kyse on joka tapauksessa piirtämisestä ja se on kivaa. Minä olen aina tykännyt juuri tällaisesta teknisestä piirtämisestä, koska en osaa piirtää esimerkiksi maisemia tai ihmisiä. Silti tässäkin riittää minulle opittavaa, koska vaikka hallitsen perustekniikat, ovat mm. standardin mukaiset merkintäkäytännöt viivan paksuuksista lähtien minulla heikommin hallinnassa.

Äkkinäinen voisi ajatella, että mitä väliä sillä nyt on, minkä paksuisia viivoja käytetään, kunhan kuvasta saa selvän. No on sillä väliä. Mietitäänpä hetki, miksi niitä kuvia piirretään. Ne piirretään, jotta esimerkiksi suunnittelija voi kertoa toteuttajalle, mitä tämän pitää tehdä. Jos yhteisiä käsityksiä merkintätavoista ei ole, joutuu toteuttaja kysymään suunnittelijalta, mitä tämä ja tämä viiva tarkoittaa. Tai valmistettavasta kappaleesta tulee väärän kokoinen, kun toteuttaja luulee millimetrejä senttimetreiksi tai vastoinpäin. Tai inhottavimmassa tapauksessa suunnittelija kysyy toteuttajalta valmiin kappaleen nähdessään, että miksi nää tällasen teit.

Erilaisia viivoja tarvitaan mm. seuraavien asioiden erottamiseksi toisistaan:

• näkyvät muotoviivat
• piiloon jäävät muotoviivat
• keskiviivat
• liikkuvien osien ääriasennot
• leikkaustasot
• erikoiskäsittelyt

Eikä tässä ollut suinkaan kaikki. Lisäksi piirustusten kuvailutiedot kuten piirroksen nimi, mittakaava, tekijä, tarkastaja, versio ja päiväys merkitään tietyllä tavalla tiettyyn paikkaan piirustuksessa. Näin nämäkin tiedot löytyvät helposti.

Teknisissä piirustuksissa käytettävät merkintätavat on siis standardoitu ja joka niihin haluaa tarkemmin perehtyä, voi ostaa standardin kaupasta ja varmasti netistä löytyy myös ilmaista materiaalia aiheesta.

Koulussa teimme harjoituksia ihan perinteisellä tavalla eli lyijykynällä paperille piirtäen. Nykyäänhän näitä ei varmaan juuri kukaan tee kynällä, vaan erilaiset tietokonesovellukset ovat tulleet tilalle. Puhutaan CAD (Computer Aided Design) -ohjelmista, joista tunnetuin lienee AutoCAD. Sen hintalappu on kuitenkin näin opiskelijan näkökulmasta varsin suolainen. Omaan käyttööni olen katsonut riittäväksi QCAD -nimisen ohjelman, jonka hinta on murto-osa AutoCADistä, mutta jolla pystyn tekemään ne piirustukset, joita omassa toiminnassani kuvittelen tarvitsevani.

Perusasioiden opettelun jälkeen saimme tehtäväksi piirtää jostakin vapaavalintaisesta esineestä kaikki tarpeelliset kuvat, jotta esineen valmistaminen olisi kuvien perusteella mahdollista. Minä piirsin höylän. Tällaisen voisi ehkä joskus valmistaa itse.