Huippumaali haussa

Yleensä, kun jotain pitää maalata, mennään ensin kauppaan ja ostetaan valmis, haluttuun sävyyn sekoitettu maali. Näin ei välttämättä tarvitse menetellä, sillä maalia voi valmistaa itsekin, eikä se ole edes vaikeaa. Yksinkertaistaen voi sanoa, että maalissa on vain kolme ainesosaa: pigmentti, sideaine ja liuotin. Näistä viimeksimainittu ei tosin ole välttämätön.

Pigmentillä saadaan maaliin väri. Nämä väriaineet voivat olla joko luonnollisia tai synteettisiä. Sideaine tekee nimensä mukaisen asian eli sitoo maalin ainesosat yhteen ja kiinnittää maalin alustaan. Sideaineena voi olla esimerkiksi jokin ilman vaikutuksesta kuivuva kasviöljy kuten pellavaöljy. Liuotinta tarvitaan, jotta maalin viskositeetti saataisiin tarkoituksenmukaiseksi. Liuottimena voi olla esimerkiksi vesi, tärpätti tai mineraalitärpätti. Noiden tärpättien kanssa kannattaa olla tarkkana, koska puutärpätti ja mineraalitärpätti ovat aivan eri aineita ja niistä yleensä vain toinen sopii. Vääräntyyppinen tärpätti voi johtaa esimerkiksi maalin paakkuuntumiseen.

Näiden perusainesten lisäksi kaupassa myytävissä maaleissa on erilaisia lisäaineita. Niillä saadaan maalin ominaisuuksia halutunlaisiksi - esimerkiksi kuivumisaika lyhyemmäksi, maalin säilyvyys paremmaksi ja pinnan kiiltävyys tietylle tasolle. Ja voihan niitä lisäaineita laittaa myös omatekemiin maaleihin.

Kaikki edellä mainittu on siis yksinkertaistusta ja todellisuudessa pigmenttejä, sideaineita, liuottimia ja lisäaineita on paljon. Siis PALJON. Niiden perusteellisempi läpikäynti ei kuulu tämän blogin aihepiiriin, vaan asiasta kiinnostuneille suosittelen alkajaisiksi käyntiä kirjastossa. Myös netistä löytyy paljon tietoa, mutta kuten nettaineistoissa yleensäkin, on tietojen todenperäisyys hyvä aina varmistaa useampaan lähteeseen tukeutumalla.

Minä tein hyvin yksinkertaisen maalinvalmistusharjoituksen: sekoitin tarvittavia pigmenttejä - ruskeaa umbraa ja kimröökiä (mustaa) vernissaan eli keitettyyn pellavaöljyyn. Edes liuotinta en tarvinnut, koska maalin viskositeetti oli ilmankin juuri sopiva. Tällä maalilla aion maalata kansanomaista Biedermeier-tyyliä edustavan vanhan tuolin, johon olen muutenkin käyttänyt perinteisiä tekniikoita: olen liimannut tuolin kokoon jänisliimalla.

Maalin sekoittaminen oli helppo homma: pilttipurkki puolilleen vernissaa ja siihen sitten ensin ruskeaa pigmenttiä ja sen jälkeen mustaa, jotta lopputulos olisi tarpeeksi tumma. Maalasin pienen koepalan ja annoin sen kuivahtaa yön yli. Lopputulos kelpaa - tällä maalilla voin vetää ainakin ensimmäisen kerroksen. Sitten tarkastelen sävyä vielä uudelleen ja teen tarvittavat hienosäädöt.

Maalin valmistusta seuraavana päivänä kannan tuolin pintakäsittelyhuoneeseen, sekoitan maalin huolellisesti ja rupean maalaamaan. Ja yllätyn. Maalin peittävyys on hyvä ja siveltävyys kerrassaan erinomainen. En muista, että olisin koskaan käyttänyt näin hyvin levittyvää maalia. Ja kun vielä muistaa, miten helppoa tämän valmistaminen oli, niin olen todella hämmästynyt. Toki pitää muistaa, että tämä on vasta ensimmäinen maalikerros, enkä voi vielä tietää, muodostuuko maalista kestävyydeltään ja muilta ominaisuuksiltaan sellainen pinta kuin haluan. Silti olen tässä vaiheessa oikein tyytyväinen.

Ei tuo vernissamaali kuitenkaan täydellistä ole, ainakaan hätäiselle maalarille. Sen kuivumisaika on nimittäin pitkä. Sitä ei mitata tunneissa, vaan päivissä. Kun viime viikolla kokeilimme koulussa maalien valmistamista ja maalasimme koepaloja, oli vernissamaalilla maalattu palanen märkä monta päivää - vasta noin viisi vuorokautta maalaamisen jälkeen pinta oli kosketuskuiva eikä siitä enää irronnut väriä sormella pyyhkäisemällä.