maanantai 3. lokakuuta 2016

Tuoliprojekti on valmis


Tässä se nyt on: ensimmäinen entisöintiprojektini valmiina. En lähde enää käymään läpi kaikkia työvaiheita, koska olen jo kirjoittanut niistä aiemmin. Tässä kuitenkin muistin virkistykseksi kuva siitä, mistä lähdettiin:


Verstaalle saapuessaan tämä tuoli keikkui ja nitkui joka suuntaan, koska jalat olivat kaikki eripituiset, liitokset löysällä ja selkänojasta puuttui yksi pinna. Huolellisen dokumentoinnin jälkeen räjäytin tuolin kappaleiksi. Opin siinä hyviä kikkoja puutappiliitosten avaamiseen ja tuoliin matkan varrella lisävahvikkeiksi lyödyt kolmen tuuman rautanaulatkin irtosivat, kun käytettiin ensin taitoa ja sen loputtua haettiin isompi vasara ja otettiin voima avuksi.


Purkamisen jälkeen vuoroon tuli maalin poisto, käytettyjen puulajien määritys, vaurioiden korjaus, puuttuvien osien valmistus ja lopulta keksintö laitettiin taas kokoon. Taas tarvitsin vasaraa - tällä kertaa kumipäistä - kun piti upottaa kaikki nelisenkymmentä puutappia paikoilleen. Valmistin joka ikisen tapin itse käyttäen sijaintipaikan mukaisesti joko kuusta tai koivua.


Kokoamista seurasi se kaikken palkitsevin vaihe: pintakäsittely. Ensin pohjamaalasin tuolin kertaalleen. Sen jälkeen oli helppo nähdä, mitkä paikat vaativat kittausta. Koska tarkoitus oli entisöidä tämä tuoli vanhan näköiseksi, oli kittiä käytettävä säästeliäästi. Kittasin vain ne kohdat, jotka oli syytä saada näkymättömiin, eli korjauspalojen reunat niiltä osin kuin ne olivat jääneet näkyviin sekä rautanaulojen reikiin laitettujen puutappien yläreunoihin jääneet pienet kolot. Ne puutapit, jotka tulivat tuolissa alun perin olleiden tappien paikalle, saavat näkyä entisöinnin jälkeenkin. Erityistä huolellisuutta noudatin istuinosan käsittelyssä: se oli vuosikymmenten saatossa kulunut todella hienosti puun syiden mukaan ja sellaiseksi sen myös halusin jättää. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että minun oli hiottava puupinnan jokainen ura yksitellen ja kohtiin, joihin jouduin korjausten yhteydessä asentamaan uutta puuta, piti tehdä vanhennuskäsittely eli keinotekoiset kulumisuurteet. Mielestäni onnistuin tässä hyvin.


Olen projektin kulkuun ja lopputulokseen erittäin tyytyväinen. En olisi aloittaessani mitenkään voinut arvata, että tämä onnistuu näin hyvin. Olen oppinut valtavasti ja tämän projektin aikana koetut onnistumiset antavat itseluottamusta jatkoon. Tätä sopii muistella sitten, kun saan käsiini tehtäviä, jotka tuntuvat mahdottomilta ja kun tie tuntuu nousevan pystyyn.

Niin. Tuoli oli projektin alussa harmaa. Miksi se on nyt vihreä? Siksi, että kun lähtötilannetta dokumentoidessani tutkin tuolin pinnasta löytyviä värikerroksia, löysin harmaan alta tummanvihreän kerroksen. Tykästyin siihen heti ja päätin palauttaa tuolin vihreäksi. Maalausvaiheen alussa koin hetkellistä epävarmuutta päätökseni järkevyydestä, mutta kun viimeinenkin kerros oli kuivahtanut ja nostin tuolin pois pintakäsittelyhuoneesta, tiesin, että olin valinnut oikein.


2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos :) Hämmästyin kyllä tuosta muodonmuutoksesta, jonka sain aikaan. Tästä on hyvä jatkaa kohti haastavampia projekteja.

      Poista