Kolme viikkoa sitten vein kouluun kirpputorilta löytämäni jakkaran. Mitoiltaan ja malliltaan se muistuttaa klassista Aalto-jakkaraa, mutta ei ole aito sellainen. En lähde tässä enää toistamaan asioita, jotka varmistivat kapineen plagiaatiksi - ne ovat luettavissa edellisen linkin kautta avautuvasta postauksestani.
Koska kyse ei ole aidosta Aalto-jakkarasta, katsoin parhaaksi kunnostaa sen niin, ettei lopputulos muistuttaisi väritykseltään mitään olemassa olevaa aidon asian väritystä. Sekä värisävy että värityskaava (istuimen yläosa ja jalat samalla värillä, istuinosan reuna puunvärinen) kertovat asiasta jotain tietävälle heti, että kyse on plagiaatista. Lopullisesti asia toki varmistuu heti, kun vilkaisee, miten jalat kiinnittyvät istuinosan alapintaan.
Nyt istuimen yläpinta on maalattu - telalla, koska en halunnut tähän siveltimen jälkiä enkä myöskään ruiskulla aikaansaatavaa steriilin sileää pintaa - ja reunassa näkyy vanerin kerrokset värittömän puuvahan alta. Reuna on lievästi kiiltävä, mikä on aikaansaatu mehiläisvahan avulla.
Vaurioiden korjaamisen jälkeen oli pintakäsittelyn vuoro. Pienten kolojen kittaus, pohjamaalaus ja pintaväri Tikkurilan perinnevärikartasta valitulla sävyllä. Mitään erityistä syytä tuon sävyn valintaan ei ole - vain se, että se näytti ja näyttää hyvältä.
Maalauksen jälkeen ruuvasin jalat paikalleen ja viimeistelin kunnostuksen liimaamalla jalkoihin mustat töppöset.
Tämän jakkaran kunnostusta ei voi pitää kulttuurihistoriallisesti merkittävänä tekona. Mutta ei aina tarvitsekaan. Sain tästä hyvän käyttöhuonekalun ja kunhan maali saa rauhassa asettua vielä muutaman päivän ajan, jatkuu jakkaran elämä poikani huoneessa.
meillä on kotona samantyylinen plagiaatti. Myönnän, että olen maalannut sen itse valkoiseksi, D! Tosin hioin vanhan lakan pois.
VastaaPoistaNäitä plagiaatteja on varmasti aika monella. Saahan aidon Aalto-jakkaran hinnalla kymmenen kopiota :) Tämä oli mukava projekti, kun opin samalla paitsi puutöitä, myös pienen annoksen huonekalujen historiaa.
VastaaPoista