maanantai 15. elokuuta 2016

Koulu alkaa


Maanantai, 15. päivä elokuuta vuonna 2016. Tänään se alkaa. Tai oikeastaan se alkoi jo viime torstaina, 11. päivä, mutta siihen en ehtinyt vielä mukaan. Asiat ovat tapahtuneet nopeasti, sillä hain tätä opiskelupaikkaa syksyn lisähaun kautta. Hakuaika päättyi heinäkuun lopussa ja opiskelupaikka varmistui samana päivänä kuin olisi jo pitänyt olla koulussa. Ihan niin ketterästi en pystynyt liikahtamaan, vaikka opintovapaa olikin jo alustavasti haettuna ja töistäirrottautumisaikataulu sovittuna.

En minä mistään olennaisesta tainnut jäädä paitsi, vaikka vähän myöhässä ryhmään liitynkin. Tämä ensimmäinen - muille siis jo kolmas - koulupäivä vietetään suurelta osin tietokoneiden ääressä, sillä näin opiskelun alussa pitää ensin tehdä HOPS. Siis Henkilökohtainen OPiskeluSuunnitelma. Se on minulle uutta. Olen viimeksi opiskellut päätoimisesti joskus 80-luvun lopulla ja viimeisetkin silloiset opintoni sain valmiiksi vuonna 1992. Ei silloin mitään henkilökohtaisia suunnitelmia tehty, vaan jokainen meni valitsemansa suuntautumisvaihtoehdon mukaan ja suoritti ne kurssit, jotka siihen pakettiin kuuluivat.

Tällainen ammattitutkintoon tähtäävä opiskelu on hyvin erilaista. Tai ainakin se vaikuttaa siltä tähänastisen perusteella. Toki tässäkin tutkinnossa on tietyt vaatimukset, mutta valinnaisuutta on paljon ja lähes kaiken voi suorittaa näyttökokeilla. Suurin osa opiskelusta on käytännön tekemistä oikeiden työkohteiden parissa. Valmistavaan koulutukseen ei ole pakko osallistua, jos asiat osaa ennestään. Silloin voi mennä suoraan näyttökokeeseen. Minä kyllä otan vastaan kaiken opetuksen ja ohjauksen, mitä on tarjolla. Niin vähän minulla on tämän alan osaamista omasta takaa.

Tämä on juuri sitä, mitä nyt tahdon tehdä. Haluan suuntautua käytännölliselle alalle, jossa pääsen tekemään käsilläni jotain konkreettista. Olen aina ihaillut ja hieman kadehtinutkin eri alojen ammattilaisia, jotka osaavat valmistaa, korjata ja muokata asioita. Miksen minä osaa?

Niin, miksen muka?

Erityisesti viime talven ompelukurssi - joka muuten jatkuu tänäkin syksynä - osoitti, että minäkin osaan, mitä haluan, kun vain opettelen. Eihän se tekemistä kummempaa ole. Täytyy vain löytää keinot asioiden opetteluun.

Ei minulla mitään pitkäaikaista haavetta juuri huonekalurestauroinnin opiskelusta ollut. Asiat vain loksahtelivat paikalleen siihen malliin, että kun etsin mahdollisia opiskelupaikkoja, satuin huomaamaan, että tällaistakin olisi tarjolla. Ja kun opiskelupaikka vielä on aivan lähellä - vain runsaan kahden kilometrin päässä kotoani - päätin hakea sinne. Ja pääsin. Hain kahta muutakin paikkaa, joihin molempiin olisin päässyt, mutta tämä huonekalurestaurointi oli ja on ykkösvaihtoehtoni.

Nyt, kun tätä kirjoitan, on ensimmäinen päivä takana. HOPSit on tehty ja niitä päivitetään matkan varrella aina, kun aihetta ilmenee. Huomenna jatketaan sitten heti aamukahdeksalta ja ruvetaan tutustumaan puutyötiloihin - konesaliin ja penkkisaliin. Niissä puuhailemme ensimmäiset viikot oppiaksemme koneiden ja työkalujen asianmukaisen käytön ja sitten, kun se osataan, mennään eteenpäin.


4 kommenttia:

  1. Onnea ja menestystä opintoihin!

    VastaaPoista
  2. Jäi vielä Hailuodon reissulla auki mitä se olikaan minkä opiskelua olit ajatellut, vaikka hieman olikin puhetta. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta! Onnittelut isosta päätöksestä ja tsemppiä opiskeluihin! Sen verran eri rytmissä olemme, että itse sain juuri opinnot päätökseen, enkä varmaan hetkeen ainakaan lähde jatkamaan.. Mutta kuka tietää, jos vielä joskus innostuisin :-) Haittaa uuden opiskelusta ei ainakaan koskaan ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jep, tämä oli silloin jo suunnitelmissa, mutta koska oli pari muutakin vaihtoehtoa, pidin yksityiskohdat vielä omana tietonani. Alku on ainakin ollut erittäin mielenkiintoista ja, mikä parasta, aivan erilaista kuin se, mitä olen viimeiset pari vuosikymmentä työkseni tehnyt.

      Poista