Toisen aidan äärellä

Ensimmäisen aidan ylityksestä on vierähtänyt kuukausi ja joku on saattanut jo ihmetellä, että siihenkö se rahiprojekti jäi. Menikö jätkällä pupu pöksyyn.

Eihän nyt toki. Rahiprojekti on vain ollut tauolla, kun en löytänyt kaupasta mieleistäni verhoilukangasta, vaan se piti tilata tehtaalta asti. Ja olihan tässä hiihtolomakin välissä. Nyt kangas on kuitenkin saapunut ja kohta pääsen jatkamaan tämän parissa.

Saa nähdä miten äijän käy. En ole tällaista koskaan ennen tehnyt, joten - Peppi Pitkätossua mukaillen - olen siinä varmasti melko hyvä. Tai sitten en ole. Verhoilua osaava koulukaveri luetteli kankaan nähdessään useita syitä, miksi tästä tulee hankala projekti. Minähän pidän haasteista, ja uskon, että vaikeita tai mahdottomia yrittäessä on hyvät mahdollisuudet oppia jotain, joten taidan saada mitä ansaitsen.

Jos onnistun, tästä tulee hieno. Jos en, niin tästä tulee pahuksen kallis kasa sytykkeitä.