keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Pintakäsittelyn pohjatöitä


Huonekalun valmistus-, entisöinti- tai korjausprojekti huipentuu usein pintakäsittelyvaiheeseen. Siinä tuote saa lopullisen ulkomuotonsa ja kun pinta on valmis, voi tekijä astua pari askelta taaksepäin ja ruveta ihailemaan aikaansaannostaan. Tai sitten ei. Pintakäsittelyvaihe on myös erinomainen tilaisuus sössiä koko urakka. Sen vuoksi siinäkään - ja erityisesti siinä - ei passaa hutiloida.

Pintakäsittelyäkin tärkeämpi vaihe on pintakäsittelyn pohjatyöt. Kaunis maalipinta ei paljoa lämmitä, jos sen läpi näkyy naarmuinen, kolhuinen tai muuten vaan huonosti tehty pohjustus. Paljon tietysti riippuu siitä, millaisesta tuotteesta on kyse. Jos ollaan entisöimässä vanhaa huonekalua, ei siitä pidä tehdä uuden näköistä. Silloin pintakäsittelyn alla olevat vauriot ja muut yksityiskohdat saavat ja niiden pitää näkyä - nehän ovat olennainen osa huonekalun historiaa, eikä sitä pidä entisöinnillä hävittää. Uuden taas pitää näyttää uudelta, ellei olla tarkoituksella tekemässä vanhan näköistä. Se taas on ihan oma urheilulajinsa, johon en nyt mene sen syvällisemmin.

Tämän kirjoituksen kuvissa esiintyvä tuoli on osa tuolisarjaa, joka on esiintynyt aiemminkin tässä blogissa. Kyse on kuuden talonpoikaistuolin sarjasta, jossa vielä viime kesänä oli vasta viisi tuolia. Kuudennen minä valmistin itse, ja loput viisi tuolia maalaan uudelleen, joten lopputuloksena on kuuden ruskean tuolin sarja. Värin vaihtaminen valkoisesta ruskeaksi on tässä tarkoin harkittu päätös.

Tällaisen sarjan kohdalla on mahdollista hieman kokeilla erilaisia juttuja. Vaikka tavoitteena onkin saada kuusi jokseenkin samannäköistä tuolia, ovat ne jo lähtökohtaisesti erilaisia. Yksi on aivan uusi, loput vanhoja, ja vanhoissa on enemmän tai vähemmän vaurioita. Nyt käsittelyssä oleva tuoli on kokenut elinkaarensa aikana sen verran kovia, että ennen pintamaalin levittämistä on asiallista tehdä tuolille perusteellinen ehostus.

Tuolin pinnassa on paljon kittaamista vaativia koloja. Vaikka tämän ei pidä näyttää uudelta tuolilta, liika on liikaa. Käytän pinnan siloittamiseen Tikkurilan Lakkakittiä, joka on väriltään valkoista. Se soveltuu hyvin Tikkurilan Empire -maalin alle. Väliin tulee vielä pohjamaalaus sävytetyllä Otex -tartuntapohjamaalilla.

Kitattava pinta on usein hyvä maalata pohjamaalilla ennen kittausta. Tasavärisessä mattapinnassa kaikki kolot erottuvat aivan eri tavalla kuin paljaassa puupinnassa. Niinpä aloitan tämän tuolin pintakäsittelyn ruiskuttamalla pintaan ohuen kerroksen valkoista Otexia. Siis kyllä, ruiskuttamalla. Tämänikäisen tuolin kohdalla ruiskumaalaus ei ole ensisijainen pintakäsittelytapa, enkä aio pintamaalia ruiskulla levittääkään. Mutta pohjamaalausvaiheessa haluan nyt kokeilla, miten tasaisen pohjan saan aikaan käyttämällä ruiskua.


Valkoisesta pohjamaalikerroksesta on sekin hyöty, että nyt valkoinen lakkakitti ei tästä erotu, kun pinnan vain hioo kunnolla. Levitän kittiä runsaasti ja sitten hion pinnan koneella ja viimeistelen hionnan erityisesti särmien osalta käsin hyvin hienoa hiomapaperia käyttäen. Kun olen pintaan tyytyväinen, siirryn taas maalaamoon.


Ruiskumaalauksen onnistumisen kannalta kolme tärkeintä asiaa ovat (1) hyvin tehdyt pohjatyöt, (2) maalin ohentaminen oikeaan viskositeettiin ja (3) maalin ruiskuttaminen ohuina kerroksina, jotka liuottimen haihtuessa sulavat toisiinsa.

Ensin ruiskutetaan ns. harso. Se on hyvin ohut kerros, jonka ei tarvitse olla lainkaan peittävä. Tämän kerroksen tarkoituksena on muodostaa tahmea pinta, johon seuraava kerros tarttuu hyvin. Se toinen kerros on ruiskutettava juuri oikealla hetkellä - ei liian aikaisin, koska silloin harso on vielä märkä, ja maali alkaa valua, eikä liian myöhään, koska silloin kerrokset eivät enää sula toisiinsa. Tarvittava kuivumisaika riippuu erityisesti maalin tyypistä. Tinneriohenteinen maali kuivahtaa nopeasti, vesiohenteinen hitaasti. Tässä käytettävä mineraalitärpättiohenteinen Otex on siinä välissä.


Toisenkaan kerroksen ei vielä tarvitse olla peittävä. Se on kuitenkin jo huomattavasti tukevampi kuin harsokerros, mutta maalarin on oltava tarkkana ja torjuttava kiusaus ruiskuttaa tässä vaiheessa täysin peittävä kerros (ammattimaalarit ovat toki asia erikseen).


Kolmas kerros toden sanoo. Tämäkään kerros ei tosin vielä tuottanut täysin tasaisesti peittävää jälkeä, koska pohjamaalin ei sitä tarvitse olla. Riittää, kun sitä on joka paikassa sen verran, että siitä muodostuu pintamaalille hyvä tarttumapohja.

Olen tyytyväinen pinnan laatuun. Kuten otsikkokuvasta näkyy, pohjamaalin pinta on tasainen, mutta ei virheetön - tämä tuolihan ei ole uusi, joten siinä saa hiukan elämän jälkiä olla. Nyt pintakäsittelyn pohjatyöt ovat valmiit ja seuraavaksi edessä on lopullisen pintavärin levitys.

2 kommenttia: