Uusi tuoliprojekti alkaa

Tuolit ovat kiinnostavia projekteja. Vaikka kyse on periaatteessa samasta asiasta, ovat ne kuitenkin usein hyvin erilaisia. Tuoleissa on käytetty monentyyppisiä liitoksia ja niissä voi olla mitä mielenkiintoisimpia vaurioita, joiden korjaamisessa saa harjoitella uusia tekniikoita. Lisäksi tuolit ovat miellyttävän kokoisia: niitä on helppo käsitellä omassa työpisteessä eikä useammankaan samanaikaisesti työstettävän tuoliprojektin säilyttämisestä tule hankaluuksia.

Tämä tuoli on peräisin ehkä niinkin kaukaa kuin 1800-luvun puolivälistä. Tuoli on valmistettu mahdollisesti jossain Limingan-Tyrnävän suunnalla. Tai sitten ei. Näiden historiaa on vaikea määrittää täsmällisesti, koska entisinä aikoina vähän joka kylällä oli puuseppä tai muutama, joka valmisti tuoleja. Ja tietysti niitä tehtiin myös ihan tavallistenkin ihmisten töinä kotiverstaissa.

Tuolin historian selvityksessä voi hyödyntää mm. seuraavia asioita:

• miten tuoli on päätynyt nykyiselle omistajalleen
• millaisia muotoratkaisuja tuolissa on (jalat, selkänoja)
• millaisia värejä (maalin tyyppi ja väri) tuolissa on käytetty ja montako maalikerrosta siinä on 
• miten liitokset on tehty (tapit, liimat)
• mikä on tuolin mitoitus (ennen ihmiset olivat pienikokoisempia kuin nykyään ja siten myös tuolit olivat pienempiä)
• paljonko tuoliin on tehty korjauksia ja miten ne on tehty

Tämä tuoli on koottu alun perin liimaamalla ja liimana on käytetty mahdollisesti luu- tai jänisliimaa. Vaihtelevissa olosuhteissa säilytyksen myötä liimaukset ovat ajan mittaan auenneet ja ratkenneita liitoksia on korjattu usein helpoimmalla tavalla: lyömällä irvistävään liitokseen naula. Tässä tuolivanhuksessa noita nauloja on ainakin kolmekymmentäkaksi (32) kappaletta ja lisäksi olen löytänyt yhden ruuvin.

Naulat ovat nopea, mutta pitemmän päälle tuhoisa tapa korjata huonekaluja. Ainakin, jos käytetään liian isoja nauloja - tässä tuolissa suurimmat naulat ovat 2,5-tuumaisia. Sellaisen lyöminen valmiiksi hauraaseen puuhun yleensä ennen pitkää halkaisee puun, minkä jälkeen joudutaan lyömään lisää nauloja. 

Maalikerroksia tässä tuolissa on ainakin kuusi kappaletta: päällimmäisenä oleva vaaleanruskea, ja sen alla sitten harmaa, tummanruskea, beige, valkoinen ja alimmaisena vihreä. Nämä kerrokset raaputan varovasti esille ja otan värisävyt talteen, jotta tuoli on mahdollista niin haluttaessa maalata johonkin siinä aiemmin olleista värisävyistä.

Vanhoissa tuoleissa tuntuu olevan yleensä hyvin samantyyppisiä vaurioita. Jalkojen kiinnitykset ovat löystyneet. Jalkojen päät ovat saattaneet saada kosteutta ja sen vuoksi ovat ruvenneet lahoamaan. Istuinosa - varsinkin, jos se on kiinnitetty joka reunasta liimaamalla - on puun kuivuessa haljennut ja erityisesti etukulmista kolhiintunut. Selkänojan yläosan (hartialaudan) liitoskohta tuolin takajalkoihin on saanut osumia vuosien varrella. Hartialaudassa ja muissa osissa mahdollisesti olevat koristeveistetyt osat ovat lohkeilleet. Lisäksi puuta syövät hyönteiset ja muut pieneliöt ovat saattaneet käyttää herkullisimpia kohtia ravinnokseen.

Tässä tuolissa on paljon vaurioita, mutta tuoli on silti pelastamisen arvoinen. Paitsi että tuolilla on oma historiallinen ja tunnearvonsa, on se perusrakenteeltaan niin jämäkkä, että vaurioiden korjaamisen jälkeen tuolilla on edessä vielä paljon vuosia ihan käyttöesineenäkin. Erityisesti sivusarjat (etu- ja takajalkojen väliset puut) ovat tässä tuolissa hyvin järeät, sillä ne on tehty kaksinkertaisiksi. Eivätkä nuo yksinkertaisetkaan osat ole mitään rimpuloita.