tiistai 11. lokakuuta 2016

Puolikuntoisena pinkin jakkaran kimppuun


Syysflunssa on ollut kiusana nyt viikon verran. Tänä vuonna se tuntuu olevan kovin yleinen ja kelju vaiva. Likimain jokainen, jonka kanssa olen asiasta puhunut, on sen jo sairastanut, tai parhaillaan sairastaa, ja lähes kaikilla se on ollut samanlainen kuin minulla, eli täystyrmäyksen sijaan tauti pitää puolikuntoisena pitkään. Minä olin viime viikolla kaksi päivää pois koulusta, mutta ei se sillä asettunut. En kuitenkaan tuntenut itseäni niin sairaaksi, että olisin kehdannut olla kolmannenkin päivän rokulissa. Olisi ehkä kannattanut.

Viikonloppuna piti sitten taas levätä. Ja kun vointi ei ole aivan hirveän huono, niin lepääminenkin käy työstä. Mieli tekisi touhuta, mutta kun rupeaa jotain tekemään, väsyy heti, ja sitten on pakko levätä, kun ei jaksa tehdä mitään. Eikä se olo noista parista lisälepopäivästä miksikään muuttunut. Niinpä menin taas maanantaina kouluun ja tänään samaten.

Puolikuntoisena voi tehdä ainakin pikkujuttuja. Minulla on nyt projektien suhteen hyvä tilanne: työstettävänä on monta pientä kohdetta. Niistä yksi on pyöreä lasten jakkara, jossa on pinkiksi maalattu istuinosa ja lakatut jalat. Jakkara voisi olla peräisin 1950- tai 1960-luvulta. Silloin käytetyt lakat kuluvat ja lohkeilevat samaan tapaan kuin tämän jakkaran jaloissa oleva lakkaus.  


Remppa alkaa purkamisella. Kaikkea ei aina tarvitse räjäyttää kappaleiksi, mutta jos sen pystyy kohtuullisella vaivalla tekemään, se kannattaa. Palasina oleva kohde on helpompi käsitellä ja tässä tapauksessa jalkojen liimaus oli jo niin heikossa kunnossa, että osat irtosivat toisistaan kevyesti vetämällä.


Istuinosan väriä ei ole tarkoitus muuttaa, mutta maalipinta on huonossa kunnossa ja menee sen takia uusiksi. Paksun pinkin kerroksen alta paljastuu vielä paksumpi valkoinen kerros ja sen alta löytyy ohut punainen maalikerros. Nämä kaikki saavat nyt lähteä. 


Sitä maalia on tosiaan paljon ja saan tehdä hartiavoimin töitä maalin poistamiseksi. Kerrokset saattaisivat lähteä myös kuumailmapuhalluksen avulla, mutta käytän mieluummin kaapimistekniikkaa ilman lämpöä. Kuumennettaessa vapautuvien katkujen vuoksi olisi mentävä tulityötilaan ja käytettävä lisäksi kunnollista hengityssuojainmaskia. Rapsuttelun voin tehdä normaalissa työpisteessäni penkkisalissa.



Maalikerrosten alla istuinosa on säilynyt hyvässä kunnossa. Reunoissa ei ole kolhuja eikä lohkeamia, mutta istuimen yläpinta on täynnä pienenpientä halkeamaa. Ne voisi jättää maalin alle - pari kerrosta pohjamaalia ja pari kerrosta pintamaalia kyllä peittäisivät ne - mutta tarkoitus ei ole tehdä tätä projektia nopeasti, vaan hyvin. Koska istuinosa maalataan, voin kitata halkeamat umpeen. Lakkaus tai muu läpikuultava pintakäsittely voisi vaatia toisenlaisen korjauksen.


Levitän istuinosan yläpintaan tasaisen pakkelikerroksen. Tästä kun hion kaiken hiomalla irtoavan kitin pois, jää sitä noihin pieniin halkeamiin sen verran, että tuloksena on tasainen alusta pohjamaalille.


Myös jalat joutuvat luopumaan pinnoitteestaan. Vanha lakka lähtee todella helposti irti ja kun siklillä raaputtamisen jälkeen vielä hion jalat ensin 150-karkeuden hiomapaperilla ja sitten 320-karkeudella, on lopputuloksena nautinnollisen sileä koivupuun pinta.

Tästä työ jatkuu istuimen osalta pohjamaalauksella ja sen jälkeen pintavärin levityksellä - jalkojen pintakäsittely on vielä hieman auki, joten palataan siihen tuonnempana.

2 kommenttia:

  1. Muistan tuollaiset tuolit lapsuudesta:)

    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tämä taitaa olla sikäli oikein tyypillinen flunssa, että hyvin hoidettuna kestää kaksi viikkoa ja hoitamatta kestäisi neljätoista päivää :/ Mutta näillä mennään.

      Poista