perjantai 21. lokakuuta 2016

Syyslomalle!

Syyslukukausi on edennyt jo yli puolenvälin ja on loman aika. Minulla ei tällaista ylellisyyttä, peräti viikon mittaista syyslomaa, ole ollut sitten vuoden 1996, jolloin vielä työskentelin opettajana Oulunsalon lukiossa. Olikohan koululaisilla silloin muuten viikon mittainen syysloma? En ole ihan varma.

No nyt kuitenkin on. Oppituntijärjestelyjen vuoksi meillä oli tällä viikolla yksi päivä, jona koulua ei ollut ollenkaan, ja sen vapaapäivän sai vapaasti sijoittaa keskiviikolle, torstaille tai perjantaille. Aika moni valitsi perjantain, niin minäkin. Kävin koulussa kuitenkin sen verran, että söin lounaan siellä ja pakkasin valmiiksi saamani huonekaluprojektit - tuolin ja jakkaraplagiaatin - kuplamuoviin ja toin ne kotiin.


Aivan suoraan en kuitenkaan mennyt kotiin, sillä nyt on karpaloaika parhaimmillaan. Syksy on ollut tähän mennessä lämmin ja vähäsateinen. Lämpimyyden vuoksi pakkasöitä ei ole juurikaan ollut, joten karpalot eivät ole aivan niin herkullisia kuin ne olisivat, jos takana olisi jo jonkin verran pakkasia. Sateiden vähäisyyden ansiosta soilla on nyt helpompi kulkea kuin monena muuna syksynä. Painukaa ihmiset suolle. Sieltä saa nyt helposti herkkuja.


Vakiopaikallani oli joku jo käynyt. Saaliini jäi hieman toivottua pienemmäksi, mutta onnekseni toinen poimija ei ollut viitsinyt penkoa joka mätästä. Karpalothan ovat siitä ovelia marjoja, että aivan mitättömänkin näköisessä mättäässä niitä saattaa olla kymmeniä, mutta ne pitää osata kaivaa esille.

Eihän minua toki olisi haitannut, vaikka en olisi saanut ainuttakaan karpaloa. Metsä- tai suoretken tärkein asia on tietysti kannon nokassa istuminen, kahvin juominen ja eväiden syönti. Siitä en nytkään laistanut.

Tästä alkaa siis loma. Mutta sitä ennen on kiitosten aika. Tässä blogissani on nyt kaksikymmentäviisi kirjoitusta, ja kävijälaskurin mukaan blogiani on luettu - tai ainakin ladattu - yli 2200 kertaa tämän runsaan kahden kuukauden aikana, jona olen sitä kirjoittanut. On kiva kirjoittaa, kun tietää, että näitä luetaan. Kiitos Sinulle, kun olet ollut matkassa mukana.

Minä lähden ylihuomenna matkalle. Lähden - jo viidettä kertaa - Karigasniemen Ailigastunturille, nyt neljän yön mittaiselle vaellukselle. En ole koskaan käynyt siellä tähän aikaan vuodesta, joten vaikka paikka ja alue ovat tuttuja, uskon, että koen siellä jälleen uusia asioita. Retkikertomus ilmestyy aikanaan retkeilyblogiini.

Hyvää syyslomaa kaikille, joilla sellainen on, ja mukavaa viikkoa kaikille muillekin. Tämä kanava hiljenee nyt ainakin viikoksi.


2 kommenttia: