Nyt on taas kivaa

Viisaat sanovat, että hyvin hoidettuna flunssa paranee kahdessa viikossa ja hoitamattomana se kestää neljätoista päivää. Tämänvuotinen syysflunssani ei kuitenkaan ihan noin pitkään kestänyt, vaan taidan selvitä puolellatoista viikolla. Nyt, lauantaina, kun tätä kirjoitan, on sairastumiseen johtaneesta puolukanpoimintaretkestä päivää vaille kaksi viikkoa. Varsinainen tauti alkoi vasta viime viikon tiistaina, pari päivää kylmettymisen jälkeen. Vielä tämän viikon keskiviikkona minulla oli suuria epäilyksiä taudin taittumisesta, kun varsinkin illalla yskin niin, että keuhkot tuntuivat hajoavan.

Duodecimin Terveyskirjastossa julkaistun kirjoituksen mukaan "tavallisesti käytetyillä yskänlääkkeillä ei ole tehoa flunssayskään". Tekstissä tosin todetaan, että "yskiminen saattaa kuitenkin vähentyä, jos potilas uskoo saavansa tehokasta yskänlääkettä". Ihan sama minulle, mikä sen lääkkeen tehoamismekanismi on - jos lopputuloksena on yskimisen vähentyminen ja sitä kautta voinnin paraneminen, niin kaikkihan on hyvin. Oli lääkkeenä sitten vaikka pikkukiviä.

Minä olen käyttänyt yskänlääkkeenä yleensä Codetabsia. Olen huomannut sen vaikuttavan toivomallani tavalla - siitä huolimatta, että lääke maistuu hyvältä. Yleensähän lääke on sitä tehokkaampi, mitä pahemmalta se maistuu.

Välikevennykseksi tähän kohtaan sopii linkki, jonka löysin, kun hain Googlesta Codetabsin virallista tuotesivua. Kyllähän minä tiedän, että maailmaan mahtuu kaikensorttisia järjen jättiläisiä, mutta silti nämä jaksavat hämmästyttää. Olisi hienoa keksiä keino muuttaa inhimillinen tyhmyys sähköksi. Siinä maailman energiantuotanto-ongelmat olisivat ikuisiksi ajoiksi ratkaistut.

Palataanpa asiaan. Codetabs-varastoni huvetessa menin hakemaan apteekista lisää. Hyllyllä oli näiden vieressä melkein samannäköisiä pakkauksia, joissa luki kuitenkin Codemax. Ostin kokeeksi niitäkin. Ja kas kummaa. Nämähän tehoavat vielä paremmin kuin Codetabsit.

Codemaxien avulla sain yskän asettumaan keskiviikkoillan aikana niin, että pystyin nukkumaan normaalisti. Tai voihan olla, että flunssani oli joka tapauksessa sellaisessa vaiheessa, että yskä olisi loppunut keskiviikkoillan aikana muutenkin. No ihan sama. Sain siis nukutuksi hyvin ja torstaina tunsin itseni jo lähes terveeksi. Jaksoin illalla mennä taas ompelemaankin.

Tämä ompeleminen tapahtuu ompelukurssilla, jossa olen tekemässä itselleni sadeasua. Projekti on alkanut kaavojen laatimisella - siis opettaja laatii kaavat ja minä seuraan vieressä ja yritän ymmärtää, mitä tapahtuu - ja sitten leikkaan kaavojen mukaan kappaleet vanhasta lakanasta. Näistä ompelen ensin tarkistusversiot valmistettavista vaatteista, jotta voidaan tehdä kaavoihin tarpeelliset korjaukset ennen kuin lähden leikkaamaan lopullisesta kankaasta kappaleita, joista sitten ompelen sen sadeasun.

Eikös tullutkin hienot. Näitä vaaleanpunaisesta lakanakankaasta ommeltuja housuja voisin käyttää vaikka vappuna. Ehkä niihin pitäisi vielä valmistaa kukkakuvioidut henkselit.

Muutenkin nyt on aika kivaa. Torstaina, kun palasin ompelemasta, oli kaupungin ylle laskeutunut sankka sumupilvi. Sen yläpuolella olisi ollut tarjolla syksyn tähän saakka hienoin revontuliesitys, mutta kun reposia ei voinut nähdä, lähdin ulos kuvaamaan sumua.

Sumu leijui kaupungin yllä vielä perjantaina aamulla, eikä se kokonaan ollut hävinnyt vielä alkuiltapäivästäkään. Minulla on aina koulussa kamera mukana, joten saatoin ottaa sekä kouluun mennessä että sieltä palatessa lisää sumukuvia.

Loput sumukuvat löytyvät retkeilyblogistani, jonne pääset vaikka tästä linkistä.

Näin sujuvan aasinsillan kautta voinkin jatkaa vielä retkeilystä. Sekin on kivaa. Nimittäin ensi viikko on viimeinen kouluviikko ennen syyslomaa, ja syyslomalla pääsen taas Lappiin retkeilemään. Olen menettänyt sydämeni Karigasniemen Ailigastunturin alueelle. Sinne minun on päästävä aina uudelleen ja uudelleen, vaikka olen retkeillyt siellä jo neljä kertaa:

Ailigastunturin huiputus kesäkuussa 2014
Kesävaellus Ailigastunturilla kesäkuussa 2015
Ruskaretki Ailigastunturilla syyskuussa 2015
Veljentyttärien kanssa Ailigastunturilla heinäkuussa 2016

Minä haluan kokea tuolla alueella kaikki kahdeksan Lapin vuodenaikaa: pakkastalvi, hankikantokevät, jäidenlähtökevät, keskiyön aurinko, sadonkorjuu, ruska, ensilumi ja joulukaamos. Tähän mennessä olen kokenut vasta keskiyön auringon ja ruskan - nyt toivon ensilumen satavan alueelle syysloman aikana.

Näin täällä tänään. Elämä tuntuu taas vaihteeksi oikein kivalta.