maanantai 5. syyskuuta 2016

Maalinpoistoa


Harmaan tuolin entisöintiprojekti on päässyt hyvään vauhtiin. Lähtötilanteen dokumentoinnin jälkeen olen purkanut tuolin osiin ja nyt on meneillään maalikerrosten poistaminen. Työskentely tapahtuu pitkän kaavan mukaan, sillä nyt ei tarvitse pyrkiä maksimaaliseen tehokkuuteen. Sen sijaan pyrkimyksenä on maksimaalinen oppiminen, mihin tähtään mm. sillä, että en tee koko maalinpoistoa yhdellä tekniikalla, vaan kokeilen useita.


Useimpien osien kohdalla maalikerrokset lähtevät irti yksinkertaisesti kaapimalla. Päällimmäinen, harmaa kerros, on hyvin kiinni alemmassa, vihreässä kerroksessa, joka puolestaan on löyhästi kiinni puussa - tai paikoin näkyvissä olevassa, hyvin ohuessa tummanruskeassa kerroksessa.


Istuinosa ei päästä minua yhtä helpolla. Siitäkin maali olisi kaavittavissa pois, mutta samalla aiheuttaisin peruuttamatonta vahinkoa: istuinosan pinta on hyvin kulunut ja puun syyt ovat siinä paitsi näkyvissä, myös selvästi koholla. Kaapiminen tai tehokkaiden hiomakoneiden käyttö tuhoaisi tämän kohokuvioinnin.

Joskus maali lähtee kuumentamalla. Menen metallityöpajaan kokeilemaan. Maali rupeaa vain savuamaan, mutta se ei edes pehmene. Kokeilua ei kannata jatkaa alkua pitemmälle. Palaan takaisin puutyöverstaan puolelle.


Kuumentaminen ei siis tuota haluttua tulosta. Ja koska kaapiminenkin on poissa laskuista, turvaudun tuttuun konstiin: hiekkapaperiin. Sopivia karkeuksia ja sopivia työskentelyotteita käyttämällä saan maalin poistettua niin, että puun pinnan kohokuviointi säilyy. Menetelmä on hidas ja sotkee joka paikan pölyyn, mutta näillä mennään.

Jos tässä projektissa olisi kyse tuolin "korjaamisesta", voisin käyttää ronskimpia otteita. Tai vaikka valmistaa kokonaan uuden istuinosan. Mutta koska kyse on entisöinnistä, näin ei ole sopivaa menetellä. Entisöinnissä pyritään palauttamaan esine johonkin sen aikaisemmista olomuodoista. Tämän ei välttämättä tarvitse olla esineen alkuperäinen olomuoto. Siitä ei siis tarvitse yrittää tehdä "uutta vastaavaa".

Minun tuoliprojektissani on tietty tavoitetaso, joka sisältää tuolin säilyttämisen vanhan ja kuluneen näköisenä. Tuolin väriksi tulee vihreä - sama sävy, joka siinä on ennen harmaaksi maalaamista ollut.

Maalinpoistourakkaa riittää vielä useaksi tunniksi. Sen jälkeen työ jatkuu tarvittavien korjausten tekemisellä. Niissä meneekin sitten monta päivää.

2 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa luettavaa! Tuota hiomista on tullut itsekin paljon tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt illalla kyllä huomaa, että on pari päivää hinkannut sitä tuolia. Hartiat ja kädet hellinä. Mutta varmaan tähänkin tottuu - parempi olisi, koska tämän opiskelun aikana hiontahommia on takuulla tiedossa paljon lisää :)

      Poista