Löysin kirpputorilta jakkaran. Ensi silmäyksellä se näytti Aalto-jakkaralta, mutta epäilys heräsi välittömästi. Jakkaran jalat ovat alhaalta reippaasti levällään, kun Aalto-jakkaran jalat menevät luotisuoraan alas. Jakkaran tarkempi tutkiminen osoitti sitten varmuudella, että kyseessä on plagiaatti.
Jakkaran jalat muodostavat yllä olevassa kuvassa näkyvän ristikkorakenteen. Aidon Aalto-jakkaran jalat ovat ylösalaisin käännetyn L-kirjaimen muotoiset ja kiinnittyvät lyhyestä sakarastaan kolmella ruuvilla jakkaran istuinosaan. Ne eivät siis liity toisiinsa istuinosan alla, vaan ovat selvästi erillään.
Lisää todisteita löytyi maalinpoiston jälkeen. Jakkaraan on joku sankari laittanut erittäin suttuisen valkoisen maalikerroksen, ja kun sen raaputti pois, paljastui alta jalka, joka on kokonaisuudessaan viiluista liimattu. Aidon Aalto-jakkaran jalka on pystysuoralta osaltaan umpipuuta.
Jakkaraa on käytetty ilmeisesti jonkinlaisena verstasjakkarana, koska sekä istuinosan reunassa että jalkojen yläosassa näkyy sahausjälkiä, ja istuinosan yläpinnassa on pyöreitä kraatereita aivan kuin rälläkän lennättämien kipinöiden seurauksena.
Eipä aitoa Aalto-jakkaraa varmaan kukaan täysipäinen tällä lailla kohtelisi. Vaikka ei erityisesti ymmärtäisi, mitä hienoa siinä on, että tuoli on Alvarin suunnittelema, niin jo hintalappu rajoittaa käyttötapoja. Aidosta Aalto-jakkarasta köyhtyy 185-225 euroa, kun plagiaatin saa omakseen jopa alle kahdellakympillä.
Lopullisesti asia varmistuu, kun kysyn Alvar Aalto -museosta. Sieltä vastataan tiedusteluuni nopeasti ja vahvistetaan, että epäilykseni ja sen perusteet osuvat oikeaan.
Koska tämä projektijakkarani ei ole aito Aalto-jakkara, voin tehdä sille periaatteessa mitä haluan. Minun ei tarvitse säilyttää jakkaraa täsmälleen alkuperäisessä muodossa. Teen tälle käyttöentisöinnin eli poistan kammottavan valkoisen maalipinnan, korjaan vauriot, ja lopuksi pintakäsittelen jakkaran jollain sopivaksi katsomallani tavalla. Todennäköisesti päädyn maalaukseen, jossa pyrin välttämään kaikkia aidoissa Aalto-jakkaroissa käytettyjä värejä ja väriyhdistelmiä. Näin tätä plagiaattia toivottavasti kukaan ei erehdy luulemaan aidoksi asiaksi.
Aloitan korjaamisen helpoimmasta eli istuinosasta, jonka reunassa on pari rumaa sahausjälkeä. Koska jakkaraa ei tarvitse säilyttää täysin alkuperäisessä muodossa, voin korjata tämän vaurion työstämällä istuinosan jyrsimellä pari milliä pienemmäksi. Särmien hionnan jälkeen istuinosa on valmis pintakäsiteltäväksi.
Jaloissa olevien vaurioiden korjaaminen edellyttää hiukan suurempaa työmäärää - vaurioitunut alue pitää poistaa ja tilalle liimata ehjää puuta. Tässä jälleen oion. Korjaus pitäisi oikeastaan tehdä niin, että valmistaisin korjauspalat viiluista liimaamalla. Sellainen menetelmä on kuitenkin tämän kohteen arvoon nähden aivan liian työläs. Koska jakkara maalataan, voin valmistaa korjauspalat alkuperäisestä materiaalista poikkeavalla tavalla - toki kuitenkin samasta puulajista.
Olisi tietysti hienoa entisöidä aitoja huonekaluja, ei plagiaatteja. Mutta tämä on silti mielenkiintoinen projekti, koska pääsin harjoittelemaan kohteen aitouden selvittämistä. Kivaa oli huomata, että osasin selvittää asian niin, että pystyin tekemään oikean päätelmän. Aina se ei voi olla näin helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti