Edellisessä päivityksessäni maaliskuun 2. päivältä kerroin toimitilan löytyneen. Siinä oli samalla hiihtolomaviikkokin alkamassa - viikko, jolle olin suunnitellut erinäisiä retkeilyaktiviteetteja - mutta loma paloi sen kummemmin miettimättä. Nyt ei lomailla, vaan ruvetaan varustelemaan verstasta. Retkelle ehtii myöhemminkin.
En vielä kerro, missä verstaani sijaitsee, sillä sen tiedon julkistamista varten tarvittavat toimenpiteet ovat vielä vähän kesken. Yritykseni nimi on ehkä vähän tylsästikin Tmi Tapani K. - tuon nimen valitsin, koska halusin toiminimen, joka on selvästi minun. Toiminimelleni on tulossa näiden huonekaluhommien lisäksi muitakin tukijalkoja, jotka säilyvät jatkossa Tmi Tapani K. -nimen alla ja huonekaluihin liittyvät toiminnot ovat sitten oman nimensä alla. Nimen, josta tulee myös verstaani nimi, ja josta käy ilmi, että kyse on nimenomaan huonekaluista.
Jos kaikki menee hyvin, pystyn lopettamaan tämän salailun lähiviikkojen aikana. Kärsivällisyyttä, pyydän!
Verstaasta tulee siis huonekaluverstas, jossa valmistan huonekaluja mittatilaustyönä sekä entisöin, korjaan, kunnostan ja stailaan vanhoja huonekaluja. Näihin toimintoihin tarvitsen puutyötilan ja pintakäsittelytilan, joista viimeksimainitun pitää olla mahdollisimman pölytön. Sen vuoksi verstaaseen on rakennettava väliseiniä. Niiden materiaaleiksi tilaan väliseinätolppia, 3 mm kovalevyä, kuusivaneria ja muutamaa eri kokoista höylättyä mäntylautaa. Tilaan tavaraa sen verran, että se riittää myös jokuseen muuhunkin hommaan.
Lattialla on ikävä työskennellä, eikä se tee selälle hyvää. Siksi ihan ensimmäinen rakennushomma on työpöydän pystyttäminen. Käytän tähän toisesta paikasta purkamani pöydän teräsjalkoja, joiden päälle rakennan laudasta ja vanerista tason. Ideana on, että tähän tasoon voin tarvittaessa vaikka naulata tai ruuvata kappaleita kiinni, ja kun taso on tällaisessa käytössä riittävästi kulunut, se on helppo ja halpa uudistaa. Pintamateriaalina tuo kuusivaneri on oivallista tällaisiin kohteisiin, joiden ei tarvitse näyttää erityisen viimeistellyiltä. Tikkujahan siitä toki voi saada sormiinsa, mutta puutöissä on muutenkin järkevää pitää työhanskoja käsissä.
Heti alusta saakka kiinnitän erityistä huomiota verstaan siisteyteen. Purua tai pölyä tuottavat laitteet ovat käytettäessä aina kiinni imurissa ja työpäivän päätteeksi siivoan verstaan. Tällaisessa käytössä kannattaa imuriksi valita malli, jossa on pistorasia ja jonka saa toimimaan niin, että imuri käynnistyy ja sammuu automaattisesti työvälineen käynnistyksen ja sammutuksen yhteydessä.
Rakennan väliseinien kehikot lattialla. Sen jälkeen nostan ne pystyyn, kiristän paikalleen, ja sahaan levyt mittojen mukaan valmiiksi odottamaan rakennusapulaisten saapumista.
Rakennusapulaiseni ovat niin päteviä, että levyt asentuvat paikalleen yhden aamupäivän aikana. Ne kiinnitetään ruuvaamalla, samoin kuin kaikki seinäkehikoidenkin osat, koska vuokrasopimuksen mukaan näiden on oltava purettavissa, jos tästä joskus lähden.
Kipsilevyhän se olisi ollut tavanomaisempi seinälevymateriaali, mutta koska näiden seinien ei tarvise varsinaisesti kestää mitään - riittää, että ne ovat siinä - valitsin levyksi halvimman ja kevyimmän vaihtoehdon.
Askartelen puutavarasta myös pienen työpöydän maalaustilan puolelle. Tällaisia ei ole koskaan liikaa. Tämänkin pöydän pinta on kuusivaneria. Pöydän takana, väliseinän ja ulkoseinän yhtymäkohdassa, näkyvä tumma materiaali on solumuovia, jolla tiivistän raot väliseinien ympäriltä. Aivan pullotiivis tämän ei tarvise olla, mutta kumminkin sellainen, että maalinkatkut jäävät maalaamon puolelle ja poistuvat sinne toteutettavan ilmanvaihdon kautta ulkoilmaan.
Maalaamoon tarvitaan vielä ovi - sen toteutan kaksiosaisena niin, että saan tarvittaessa isotkin esineet maalaamoon ja sieltä pois. Oven vieressä on pieni ikkuna, joka avaa näköyhteyden verstaan oven ja maalaustilan välille, ja kuvan oikeassa reunassa näkyvä pyörylä on korvausilmapuhallin, jonka kautta maalaamoon syötetään tuuletuksen vaatima korvausilma suodattimen kautta. Näin pyrin minimoimaan maalaustilaan pääsevän pölyn määrän.
Osa maalaustilan seinästä on MDF-levyä, jolla on peitetty seinässä oleva iso aukko. Maalaan tämän levyn alaosan valkoiseksi saadakseni siihen hyvän taustan huonekalujen valokuvaamista varten.
Rakentelen myös työvälineitä. Tässä on MDF-levystä laadittu jyrsinpöytä - jyrsijä majailee pöydän alapuolisessa osassa ja sen terä tulee tuossa keskellä näkyvästä aukosta. Sama aukko palvelee myös purunpoistotarkoituksessa - säädettävän ohjaimen takana on liitäntä pölynimurin letkulle.
Ohjaimen tämä pää kiinnittyy pöytään ruuvilla ja pöydässä on valmiina useita kiinnityskohtia. Toinen pää kiinnitetään yksinkertaisesti puristimella. Näin ohjaimen voi asentaa kulloisenkin jyrsintätehtävän vaatimalla tavalla.
Kaikelle paikka ja kaikki paikalleen. Tässä kolme sahaa - käsipyörösaha, minimoottorisaha ja pistosaha - joille kullekin olen tehnyt telineet, joiden päällä sahat saavat odotella uusia työtehtäviä terät kiinnitettyinä, mutta ilman vaaraa terän osumisesta mihinkään.
Mikä ihmeen minimoottorisaha? Viralliselta nimeltään laite on Bosch AdvancedCut 50 ja sen terä on todellakin kuin moottorisahan terä - siinä on pieni teräketju. Terän paksuus on vain kaksi millimetriä ja niitä on kahta pituutta - lyhyen sahauspituus on 50 mm ja pitkän 65 mm. Yllä olevassa kuvassa testaan minimoottorisahalle valmistamaani sahausjigiä, joka pienin muutoksin soveltuu myös käsipyörösahan tai pistosahan kanssa käytettäväksi. Tällä jigillä esimerkiksi jiirien sahaaminen sujuu helposti.
Verstaan valmistelun lisäksi olen työstänyt myös useita huonekaluprojekteja. Tässä kuvassa on tuttu kaappi - tämänhän olen esitellyt blogissani aiemminkin. Kai tunnistit kirpparilöydön?
Tässä vähän isompi kaappi. Tämäkin projekti on edennyt hitaasti, mutta eteenpäin mennään koko ajan. Asiakastyöt tehdään aina ilman turhaa vatulointia, mutta nämä omat projektit saavat edetä sitä vauhtia kuin niitä kulloinkin ehdin tekemään. Aikanaan tämäkin valmistuu ja tulee myyntiin.
Tässä sitten sellainen nopea asiakastyö: keinutuolin käsinojien liimaukset olivat löystyneet ja ne olivat korjattavissa ilman, että tuolia olisi tarvinnut sen kummemmin purkaa. Liimaa väliin, puristus yön yli, ja seuraavana päivänä tuoli on valmis palautettavaksi asiakkaalle. Myös nämä pienet projektit ovat tärkeitä: tästä tuolista tuli aivan uuden ihmisen ruokailupaikka. Kun tuoli ei nitise eikä natise, siinä kelpaa äidin keinua pikkuisen kanssa.
Muutamia muitakin projekteja minulla on työn alla, mutta niistä lisää myöhemmin. Viimeistään sitten, kun ne tulevat valmiiksi - monet niistä ovat eri tavoin haltuuni tulleiden huonekalujen entisöintiä tai kunnostamista ja kun ne ovat valmiita, aion ne myydä.
Vielä tuosta kirpparilöydöstä. Siitä tulee tämän värinen. Ja maaliksi olen valinnut munatemperan. Ei ole toista yhtä palkitsevaa pintakäsittelyä kuin itse valmistetulla maalilla maalaaminen.
Vaikka nämä verstas- ja kouluhommat nyt työllistävätkin aika lailla, en silti ole laiminlyönyt itsestäni huolehtimista. Minulla on kokemusta siitäkin, kun työ ja sen rasitukset vievät ihmisen mennessään - työuupumus vei minut jokunen vuosi sitten aika syvälle. Mutta sieltä olen noussut ja yksi tärkeimmistä keinoistani siihen on ollut retkeily ja ulkoilmassa puuhailu eri muodoissaan.
Uusin hankintani tällä saralla on kikkari. Kikbaik, kickbike, potkupyörä. Jos kiinnostaa, niin luepa retkeilyblogistani tarkemmin! Tämä on paitsi huviliikuntaväline, myös työmatkakulkuneuvo. Koulumatkani on kaksi kilometriä, mutta verstaalle matkaa tulee kuusi kilometriä. Sen voisi kävelläkin, mutta aikaa se veisi turhan paljon. Pyöräily ei tarjoa jaloilleni sellaista liikettä ja venytystä, jota ne tarvitsevat pysyäkseen kivuttomina (plantaarifaskioosi), mutta kikkarilla potkuttelussa sellaista syntyy. Kikkarilla tuon kuuden kilometrin matkan taittaa puolessa tunnissa, mikä on vielä siedettävä aika. Potkuttelu tuottaa myös muihin kehon osiin hyödyllistä kuormitusta. Ja kaiken tämän lisäksi se on vielä kivaakin!
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista