keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Tasapainotettu ja kevennetty leivontalauta


Leivonta on herkkä prosessi. Paitsi, että taikinan ainekset on mitattava tarkkaan ja sekoitettava oikealla tavalla ja oikeassa järjestyksessä, on työ tehtävä asianmukaisella alustalla. Meidän vanha leivonta-alustamme ei kestä päivänvaloa, eikä oikein mitään muutakaan, joten valmistan uuden. Minulla on tähänastisista projekteista ylijäänyttä puusilppua niin paljon, että minun tarvitsee ostaa tätä työtä varten vain pintavanerit.


Aluksi valmistan rimalevyn. Tässä vaiheessa olisi helppo sortua amatöörimäisyyksiin ja suorastaan fuskaamiseen - isot pojat ovat kertoneet, että jotkut heittelevät näihin rimalevyihin mitä puuta sattuu eivätkä välttämättä edes liimaa rimoja toisiinsa.

Minähän teen tietysti laadukasta työtä. Jokainen rima - jotka ovat mäntyä - on tässä huolellisesti valittu ja erityistä huomiota olen kiinnittänyt levyn sisälle jäävien kevennysaukkojen mitoitukseen. Eihän leivonta-alusta saa liian raskas olla. Jos leipurin voimat kuluvat alustan liikutteluun, ei niitä enää riitä taikinan vaivaamiseen ja lopputuloksena voi olla koostumukseltaan epätasainen kakku. Kevennysaukot sijoitetaan tasaisesti eri puolille levyä, jotta tasapaino säilyy, eikä levy pääse kallistumaan ja taikina valumaan reunan yli lattialle.

Tarkka katsoja huomaa, että yhdessä rimassa on rivi pieniä reikiä, että toiseksi reunimmaiset rimat ovat muita leveämpiä ja osittain tervaspuuta. Näiden käytölle on omat syynsä, mutta lukija joutuu nyt tyytymään siihen, että pidän nämä syyt ammattisalaisuuksina.


Rimalevyn liimausten kuivuttua höylään sen tasaiseksi, 11 millimetriä paksuksi levyksi. Sen jälkeen on vaneroinnin vuoro. Kummallekin puolelle tulee 4-millinen koivuvaneri, joten levyn kokonaispaksuudeksi tulee 19 millimetriä. Vanerien liimauksen kuivumisen ajaksi kokonaisuus puristetaan hydraulisella prässillä. Tätä konetta ohjataan tietokoneella. Siihen syötetään puristettavan kappaleen mitat ja puristusaika. Myös lämmitys on mahdollista.


Puristuksen aikana liima tursuaa reunoista ulos, kuten pitääkin. Kun säädetty puristusaika on täynnä, kone vapauttaa kappaleen automaattisesti ja voin jatkaa sen työstämistä.


Tältä se näyttää liimauksen jälkeen, ennen reunojen siistimistä. Periaatteessa leivonta-alusta olisi valmis, kun vain sahaisin reunat pyörösahalla suoriksi ja hiukan pyöristäisin särmiä. Haluan kuitenkin tehdä tämän viimeisen päälle. Minulla kun sattuu olemaan ylijäämälaatikossani juuri sopivan levyistä koivurimaa, joten teen leivonta-alustaan siitä reunat. Lopputulos on nähtävissä otsikkokuvassa.

1 kommentti: