lauantai 20. elokuuta 2016

Tekemällä oppii


Edellisessä postauksessani pohdin, haukkasinko liian suuren palan, kun rupesin tekemään paljon isompaa ja työläämpää projektia kuin opettaja ehdotti. Lopullista vastausta ei voi tietää ennen kuin projekti on valmis, mutta ainakin tässä vaiheessa arvelen valinneeni oikean tien.

Pienessä projektissa jokin työvaihe saattaa tulla tehtäväksi vain kerran. Kun sen vaiheen tuloksia sitten tarkastelee, saattaa huomata, että jotain olisi voinut tehdä paremmin. No tehdään sitten ensi kerralla. Joskus. Ehkä pitkänkin ajan päästä. Jos muistetaan. 

Isossa projektissa kaikkea tehdään monta kertaa. Ja jos ensimmäinen kerta ei mene kaikilta osiltaan putkeen, tulee uusi mahdollisuus välittömästi. Virheet voi korjata heti ja korjauksen vaikutuksen näkee saman tien. Oppimisprosessin kannalta tämä on oikein hyvä asia.

Kerron esimerkin. 

Ensimmäistä liimapuulevyä valmistaessani unohdin täysin, että rimat pitää asetella vuosirenkaiden mukaan vuorojärjestykseen. Eli jos ensimmäisen riman päässä renkaat kaartuvat oikealle, pitää niiden seuraavan riman päässä kaartua vasemmalle. Ja niin edelleen. Näin toimittaessa valmis levy ei väänny yhtä herkästi. 

Minä tiesin tämän, mutta en rimoja liimatessani muistanut.

Uusi tilaisuus tuli välittömästi, ja sillä kertaa tein homman oikein, samoin kaikilla sitä seuraavilla suorituskerroilla. Järjestin rimat jo omassa työpisteessäni oikein, merkitsin ne, ja sitten vasta vein liimauspöydälle. 

Kaikki ajattelua vaativat työvaiheet on hyvä tehdä omassa työpisteessä. Yhteisessä käytössä olevat työpisteet kuten liimauspöytä ja kaikki koneet ovat paikkoja, joissa ei ole samanlaista mahdollisuutta keskittymiseen kuin oman pöydän ääressä. Lisäksi koneiden äärellä melu, pöly ja turvallisuuteen liittyvät asiat verottavat nekin keskittymistä itse asiaan.

Tätä kirjoittaessani ensimmäinen viikko on takana, ja pöydälläni on jo useita liimapuulevyjä, jotka olen tehnyt ihan itse. Projektin valmistuminen on vielä kaukana, mutta työ etenee ja joka päivä syntyy jotain käsinkosketeltavaa. Se on palkitsevaa. 


2 kommenttia:

  1. tässä oppii lukijakin puutöistä. Hieno juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä syntyy varmasti vielä monta opettavaista tarinaa teemalla "älkää tehkö niin kuin minä teen vaan tehkää niin kuin minä sanon" ;)

      Poista