maanantai 29. elokuuta 2016

Harjannostajaiset


Puuntyöstökoneiden käytön opettelutarkoituksessa tekemäni projekti on edennyt harjakorkeuteen. Lopputuloksen muoto on jo nähtävissä ja lähes kaikki yksityiskohdatkin valmiina. Rakennelma on tässä koottuna kuitenkin vielä maalarinteipin avulla, sillä osien lopullinen yhteenliittäminen tapahtuu vasta pintakäsittelyn jälkeen.

Pintakäsittelyksi olen valinnut Osmo Color -puuvahan, joka suojaa puun pintaa, mutta ei muuta sen ulkonäköä juuri lainkaan. Lähes samanlaiseen lopputulokseen olisin päässyt myös Osmo Color -öljyvahalla, mutta sen käytöstä minulla on kokemusta jo ennestään. Halusin tässä työssä kokeilla jotain hieman uutta. Puutavaran valinnassa kävi sikäli tuuri, että valitsemani lankku oli lähes oksaton. Muutamat harvat oksankohdat onnistuin piilottamaan rakenteen sisälle. Näin ollen pintakäsittelyn ei tarvitse piilottaa mitään, vaan se saa kernaasti jättää koivupuun kauniin pintakuvioinnin näkyviin.


Ovien saranoinnin toteutin puutappien avulla. Kun tarkoituksena on oppia puuntyöstöä, en halunnut projektiini yhtään enempää metalliosia kuin on välttämätöntä. Eivät nuo saranoihin tulevat metallirenkaatkaan olisi ihan välttämättömät olleet, mutta ne parantavat ovien toimivuutta kuitenkin vähän. Samanlaiset tulevat ovien kahvoihin, jotka sisäpuolelle tulevine salpoineen ja niiden vastakappaleineen ovat kokonaan puuta ja tietysti itse valmistetut.

Kolmannen opiskeluviikon ensimmäinen päivä kului ovien saranoinnin valmistelussa ja kaikkien osien yhteensovittamisessa. Toki kaikki oli jo mittoihin tehtyä valmiiksi, mutta nyt oli viimeinen mahdollisuus hiplata pois jokainen ylimääräinen millimetrin kymmenys. Tämä työvaihe tarjosi myös kiitettävästi liikuntaa: projektin kokoaminen tapahtuu omassa työpisteessä penkkisalissa, osien työstö konesalissa, ja saranoiden vaatimat poraukset kävin tekemässä metallityöpajassa, jossa on koulun paras pylväsporakone. Näiden paikkojen väliä ravaamalla kertyy tavallisen koulupäivän aikana askelia helposti parin kilometrin verran. Ainakin, jos uskomme - ja miksemme uskoisi - askelmittariani, joka on sillä tavoin fiksu vekotin, että se laskee kävelyksi vain vähintään neljän sekunnin mittaiset liikahdukset. Omassa työpisteessä tanssahtelulla ei siis ole mahdollista huijata mittariin ylimääräisiä askelia.


Harjannostajaisten päätteeksi hajotin projektini taas osiksi ja keräsin ne siistiin pinoon odottamaan huomista ja pintakäsittelyä. Tosin ehkä minun täytyy vielä kerran koota tämä ennen vahausta, koska ovenkahvojen vaatimat reiät ovat vielä poraamatta. En päässyt tänään keskenäni yksimielisyyteen siitä, teenkö reiät ennen pintakäsittelyä vai sen jälkeen. Onpahan tässä vielä aikaa miettiä.

Tämän projektin jälkeen päästäänkin sitten itse asiaan: me rupeamme restauroimaan. Näinhän sen tietysti pitääkin mennä. Täällä ollaan opiskelemassa huonekalurestaurointia, ja paras tapa sen oppimiseen on restauroida huonekaluja. Siinähän ne toimintaperiaatteet ja työtavat tulevat tutuiksi, kun tehdään oikeita asioita oikealla tavalla. Nyt täytyy vain jostain löytää tarkoitukseen sopiva huonekalu. Vielä minulla ei sellaista ole, mutta onhan tässä muutama päivä aikaa etsiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti